Näin saatiin paketoitua Claymoren ura komeasti Tammerfesteilla kotikaupungissa Tampereella Gloriassa. 18,5 vuotta tiukkaa rockaamista.
Fiilikset ovat vaihdelleet jo usean kuukauden ajan, mutta kun viimeisen keikan aamuna kokoonnuttiin tuvalle, olivat tunnelmat melko apeat. Viimeistä viedään pojat. Ajatus lopettamisesta jäi kuitenkin taka-alalle, kun keikkapäivärutiinit pyörähtivät käyntiin. Vasta viimeisen setin loppupuolella asia palautui mieleen. Tuskin kukaan meidät ensikertaa näkevä edes ymmärsi mitä kavereiden mielessä liikkui, mutta paikalla oli myös runsas joukko ihmisiä ja ystäviä, jotka ovat meitä joutuneet kuuntelemaan jo ylä-asteella ensimmäisellä keikalla Clasu-Rock'93. JA OLI HIENOA, ETTÄ PÄÄSITTE PAIKALLE. Tukenne merkitsee paljon. Allekirjoittaneelle Claymore on parhaimmillaan ollut eteenpäin vievä voima. Treenit olivat aikoinaan sosiaalinen tapahtuma, minne kaikki kaverit tulivat hengailemaan ja sielä kaikki maailman murheet unohtuivat. Claymore on myös paljolti vaikuttanut muihinkin elämäni ratkaisuihin.

Mutta ystävät eteenpäin ja kiitokset tuestanne... Kyllä rock taas pian raikaa...
ja muistakaa Life Is Rock'n'Roll :D

Kiitos Heke, Effe, Petsku ja Calvin

Haluan myös muistaa bändissä vuosien aikana vaikuttaneita soittajia:
Ilkka Riskala: (kitara & laulu '92-'93), Arto Korhonen: (kitara & laulu '93-'95), Matti Aitomaa: (basso '93-'02), Samuli Jokinen: (koskettimet '96-'01, basso ’02-’05) ja Tuomo W. Pirinen: (rummut '99-'02)

-Janze-