Kylmä ja pimee saa masennuksen aikaa,
jotenki valos ja ilos o taikaa.
Jos mä kuolisin pois täst paailmast,
toivoisin ettet jäis murehtii omaa aikaas.
Rakastan sua frendinä, tiiät sen varmaa,
en haluu masentaa, mut tä kaikki o faktaa.
Älä oo vihane, älä pliis syytä ittees,
mä en koskaa mistää haluis löytää sua itkeest.
Toisaalt oot parast, mitä mul o tapahtunu.
Oot tosi hyvä frendi, sori jos en rakastunu.
Toivon et muistelet mua aina vaan hyvällä,
aika sun kans o ollu kaunis ja pysyvä,
ja sitä aikaa aikaa mä en tuu koskaa unohtaa,
vaik mun muisti tultas pyyhkimää kokonaa.
Noi muistot mun päässä pysyy ja tulee olemaa,
ku maailmaa synnytään, synnytään kuolemaan.
Lopult me kaikki ollaa tuol samas paikas,
kaik istutaa tuol pilve reunalla,
Katotaa ihmisii alas tuolt taivaalta,
hymyillää ja todetaa, et elämä on satua.
Mul on muistoi sust , joit en katua,
en katua enkä tuu koskaa kadottaa