Tästä päivästä voi tulla hyvin kummallinen. Lähdetää kavereitten kanssa kävelemään keskustaan korkokengillä ja kukaan ei osaa kunnolla sitä taitoa. Tuonne liukkaaseen talvi-ilmaan. Sellaista vapaa-ajanitsemurhahakuistahuvittelua.

Se on hieno tunne, kun koulussa on päivä sujunut mukavasti ja on päästy vähän aikaisemmin koulusta. Sitten tulee kotiin, keittää kahvia, syö wokkia ja suunnittelee mitä seuraavaksi tekisi. Ei ole kiire minnekkään.
Se kesälomassa on hienoa, kun voi oikeastaan elää seuraamatta kelloa. Voi vaan mennä ja tulla miten huvittaa. Ihanaa.
Viime kesänä kavereitten kanssa lähdettiin aina kello 00:00 jälkeen skeittimontulle. Silloin siellä oli hyvä harjoitella skeittaamaan kun kaikki ihmiset olivat jo lähteneet pois. Joku oli tuonut sinne montulle vanhan sohvan ja me aina keskellä yötä makailimme sillä sohvalla ja katselimme tähtiä ja pohdimme maailman menoa. Ensi kesää odotellessa.

Skeittausta ja keittoo. huuhhuuh.