Talvista maisemaa halkoi joki. Sitä jokea halusi osa porukasta padota, osa taas oli sitä mieltä että se pitäisi maisemallisista syistä jättää rauhaan. Olin käsittääkseni siinä joukossa joka kannatti patoamista. Aluksi vastapuolet tyytyivät huutelemaan toisilleen mutta pian selvisi että siitä tulee käsirysy.

Meidän porukassa oli johtajana joku... olkoon nyt vaikka Kemppainen. Hän piti meille intomielistä puhetta ja kehoitti pitämään pään kylmänä. Voitiin luottaa siihen että tarvittaessa me voitamme tämän kahinan vaikka väkivalloin.

Aloimme pikku hiljaa aseistautua. Tein jonkunlaisen keihään kepistä ja siihen teipatusta puukosta. Lähestyin vastapuolen metelöivää joukkoa. Kemppainen uhosi että meillä on tuliaseita ja näin hänellä konekiväärin sekä muutaman sotilaskiväärin. Se minun primitiivinen keihääni muuttui kivääriksi tässä vaiheessa ja etenin lumipenkan suojassa jonkun ladon viertä. Siinä virtasi se kiistanalainen joki heti ladon takana. Kurkkasin varovasti joelle päin ja huomasin vastarannalla tykin ja kovaa vauhtia etenevän, hampaisiin asti aseistautuneen porukan ryntäämässä meidän asemiimme.

Otin hatkat takaisin asemiin jossa näytti olevan pelkästään Kemppainen. Huusin tullessani että nyt äkkiä se konekivääri toimintavalmiiksi mutta Kemppainen oli täysin lamaantunut, makasi vaan maassa. Hyppäsin suojaan ladon nurkalle ja vihollisia ryntäsi perässäni tutkimaan paikkoja aseillaan osoitellen. Tähtäsin ensimmäistä mutta sitten ajattelin että taitaa olla parempi antautua kun sitä vihollista on kuitenkin tulossa niin paljon. Jotenkin ajattelin että turha tässä on yhden joen takia itseään tapattaa. Heitin kiväärin maahan, nousin varovasti ylös kädet ylhäällä. Huusin hyökkääjille että "täällä on yksi kädet ylhäällä, älkää ampuko" mutta etummainen niistä nosti nopeasti kiväärinsä ja ampui. Kuulin laukauksen ja näin kiväärin suuliekin. Tunsin kuinka etuhampaani murskautuivat luodista ja kaaduin selälleni maahan kuolettavasti haavoittuneena. Luoti osui ilmeisesti siis suuhun. Ehdin huomata että ampuja kavereinensa kävi lopettamassa kitumiseni.

Sitten tuli pimeää. Tai oikeastaan sellaista aamun harmautta koska tuijotin makuuhuoneeni kattoa valveilla. Olipahan aikamoinen herätys...