Äänitimme kappaleen rumpuosuudet yhdessä sessiossa kahden cover-biisin kanssa, joista toinen ”Soi vienosti murheeni soitto” on kuultavissa Youtuben puolelta http://www.youtube.com/watch?v=6oqql9ZL6SY

”Liveäänityksissä” emme käyttäneet klikkiä taustalla, vaan pyrimme saamaan rytmiin henkeä ja elävyyttä, joka helposti katoaa varsinkin silloin kun tahti on karkaamassa ja kappaleessa jarrutetaan klikin tahtiin.

Olimme soittaneet treeneissä jo useamman kerran kappaletta, mutta vasta äänitykseen sovimme kappaleen varsinaisen rakenteen, jossa lauluosuuksissa liikuttiin perinteisen blues-rytmityksen kanssa ja soolo-osuuksissa sekä viimeisessä kierrossa siirryimme rock´n roll – jyräämiseen.
Pekan rumpuosuus purkitettiin parin harjoituksen jälkeen, jonka jälkeen äänitimme kaksi vaihtoehtoista otosta rumpujen osalta.

Seuraavaksi Ari soitti yhtenä iltana kaikkien kolmen biisin (My babe won´t let me go, Soi vienosti murheeni soitto ja Night in White Satin) varsinaiset bassoraidat demopohjien päälle. Bassopohjat menivät purkkiin varsin vaivattomasti kuin ammattimiehen rautaisella otteella.

Seuraavaksi soitin itse toisen kanavan rock-painotteisen komppiraidan. Tällä kertaa mikitin kumpaisenkin vahvistimen omalle mikille ja äänitin omat raidat stereona sisään. Ykköskanavaan tuli ENGL:n yläpäätä korostava särö ja kakkoskanavaan Fenderin keski- ja alapäähän soiva tummahko matto. Lopullisessa miksauksessa kuitenkin molemmat kanavat ovat yhdistetty ja kitarani panoroitiin toiseen kanavaan.

Ennen Iiron osuutta, äänitin oman lauluosuuden hyvin nopeasti. Käytin vain kaksi ottoa, joista ensimmäisestä käytin biisin lauluosuudet ja toisesta loppukiekumisen. Koskaan laulut eivät ole tullee yhtä helposti kuin tällä kertaa.

Iiro soitti sitten useamman vaihtoehtoisen tumman komppipohjan sekä varsinaisen pääriffin, joka vuorottelee laulun kanssa. Iiron sooloja varten äänitettiin usea erillinen vaihtoehtoinen otos, joista kuitenkin se ensimmäinen lopulta valikoitui jäljelle.
Pidin Iiron soolon hieman raa´asta soundista ja tietystä bluesmaisesta otteesta, joka sitten jatkuukin läpi biisin soolojen jälkeen.

Komppipuolella vallitsi vastakkaisissa kanavissa tyystin erilainen kitarasoundi/-tyyli. Iiron tummahko fender-soundi ja bluesmainen kädenjälki ja minun kirkkaampi hard-rockmainen, delay-voittoinen soundi.
Halusin toiselle soolo-osuudelle rock´n roll taustaan sellaisen puolivillin soolon, joka melkein lähtee lapasesta ja on heitetty enemmän fiiliksellä kuin tiukalla itsekurilla. Kokeilin muutaman kerran harjoitellen sooloa kotona ja sitten kämpillä. Äänitin soolon kahdella otoksella, joista jälkimmäinen oli tarkempi ja ensimmäisestä otin äänen tuplaamaan nousua.

Varsinainen miksaus osoittautui sitten työlääksi muiden kiireiden ohella. Etsin varsin pitkään oikeaa virveli ja basarisoundia. Basari oli virheellisesti mikitetty tai ainakin raakasoundi oli huono (älkää äänitettäessä sijoittako mikkiä basarin sisään lähelle kalvoa, ottakaa botne ja napsu vaikka omilla mikeillä erikseen). Lopulta efektien ja EQ:n kautta löytyi sopiva (ja paras) soundi.
Lopullisesta versiosta jäi puuttumaan Pekan rumpusoolokierros, joka ei oikein istunut ja groovannut lopputuloksessa, vaikka livenä niin tekeekin. Äänittäminen on oma lajinsa kuin livesoitto.

Lopulliset ruuvaukset sitten kestivät hieman, kunnes päästiin kaikkia soittajia tyydyttävään lopputulokseen.
Kappale ei oikeastaan ole suoraan kenenkään meidän käsialaa, vaan muotoutui perinteisen kaavan ympärille treeneissä ja äänitettäessä, joten oli luonnollista laittaa se kaikkien soittajien nimiin.
Tekstipuolen raakaversion kirjoitti Jouni, jota sitten muokkailin sopivasti että sanat ja ajatus istui sopivasti laulettaessa/huudettaessa melodiaa.
Mitään varsinaista syvällistä ideaa ei teksti sisällä, mutta eipä suurin osa blues-teksteistä sitä olekaan. Kun yleensä valitetaan baby jättäneen, niin nyt lauletaan siitä, että baby pitää kiinni kynsin ja hampain. Mikäs sen sopivampi blues-rock biisin aihe….