Artikkeli laitehankinnasta 3.12.2009

Laite: Kosketinsoitin
Valmistaja: Clavia
Merkki: Nord Electro 3
Malli: Virtual Electromechanical 73
Julkaisuvuosi: 2008 joulukuu

Tiedoksi lukijalle

Aloittaessani tämän artikkelin kirjoittamisen, minulla oli suuria vaikeuksia olla sortumatta liioitteluun ja perustelemattomien ylisanojen viljelyyn purkaessani uusimman kosketinsoittimeni käyttökokemusta. Päätin lopulta olla kirjoittamatta aiheesta vain hätäisen viikonloppukokeilun perusteella ja antaa itselleni mahdollisuuden arvioida tuotetta vasta muutaman kuukauden testijakson jälkeen, alkuhuuman jo haihduttua.

Sillä näinhän se on; ensimmäisen kerran jälkeen vain hymyilyttää, vaikka kokemus olisi ollut minkälaista räpellystä tahansa, mutta kokemuksen karttuessa myös ymmärryksen taso syvenee.

Artikkelissani esitän henkilökohtaisen tason pohdintaa Clavian Nord -brändistä, laitteen tilaamiseen liittyviä seikkoja sekä ajan mittaan kypsytetyn näkemykseni tuotteesta Clavia Nord Electro 3 Virtual Electromechanical Seventy Three. Unohtamatta tietenkään sitä "ekaa kertaa".

Tämä artikkeli ei ole laitearvio sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan henkilökohtaisen tason pohdinta-artikkeli. Kirjoittaja on itseoppinut kosketinsoittaja ja kotistudioharrastelija, joten artikkelin asiantuntemuksen taso on vaihteleva.

Terveisin,

Aki Silventoinen a.k.a Silven2. (e-mail: silvenz@netti.fi)


Clavia -kultaakin kalliimpaa?

Kukapa kosketinsoittaja ei joskus olisi haaveillut soittavansa ikiomalla Nordilla? Näitä punaisia pirulaisia on nähty mediassa ja kuultu lukemattomilla keikoilla aina vuodesta 1995, jolloin ensimmäinen Nord Lead julkaistiin.

Tämä oli maaginen vuosi elämässäni; Suomeen voitettiin jääkiekon MM-kultaa ruotsalaisilta, ja minä aloitin koskettimien soiton. Globenin kultaakin nautinnollisempaa olisi ollut uunituore punakuorinen Nord Lead suoraan Tukholman tehtaalta, ensimmäisenä kosketinsoittimena treenitiloissani.

Henkilökohtainen ongelmani Nordien suhteen on aina ollut niiden hinta, enkä ole ainoa kosketinsoittaja maailmassa, joka on tuskaillut saman asian parissa. Teoriassa olisin voinut hankkia ensimmäisen Claviani jo vuonna 1995 murrosikäisenä kosketinsoittajakloppina.
Huomioiden 13-vuotiaan ansiotason rahanker(j)uuni olisi kuitenkin kestänyt liian kauan ja olisin lopulta kyllästynyt koko ideaan soittamisesta. Jos likviditeettiä kuitenkin on, niin eivätpä Clavian mallit mitään huonoja vaihtoehtoja ensimmäisiksi soittopeleiksi ole. Maailma olisi kaunis paikka, jos kaikille riittäisi hunajaa.

Lähtökohtaisesti Nordien markkinat eivät ole niin kutsutussa "entry level" -luokassa. Claviat käsitetään ammattilaistason instrumenteiksi, joiden saundit ovat kulloisenkin julkaisuajankohdan parasta antia. Laitteet on suunniteltu suurelta osin keikkailun ja esiintymisen ehdoilla, joten niiden rakenne, kestävyys ja käytettävyys ovat huippulaatua.

Näiden seikkojen valossa korkeaa hintatasoa voidaan pitää perusteltuna. Clavia Nord Electro 3:n julkaisuhinta vuoden 2008 joulukuussa oli rapeat 2081,31 €. Maksoin uutukaisestani vuoden 2009 heinäkuussa 1750,00 €, joten tuotteen arvo on laskenut selvästi ensimmäisten myyntikuukausien aikana.

Tämä on normaalia hintakehitystä, koska julkaisuhinnat ovat ohjevähittäishintoja jälleenmyyjiä varten ja vain harva myyjä voi pyytää täyttä listahintaa (tai sitä ylittävää hintaa) kilpailun vuoksi. Nordit säilyttävät jälleenmyyntiarvonsa hyvin, joten käytetystäkin mallista voi pyytää (tai joutua maksamaan) kelpo hinnan.

Monessa tapauksessa vanhemmat mallit myydään päivitettäessä uudempaan julkaisuun, eikä esimerkiksi soittimen huonon laadun tai siihen kyllästymisen vuoksi. Claviat ja niiden saundit kestävät ajan hampaan nakerrusta kiitettävästi.

Clavian laitteiden vuoksi soittamiseen kyllästyminen on epätodennäköinen skenaario, sillä tiettävästi jo ensimmäisestä mallista lähtien Nordit ovat olleet poikkeuksellisen inspiroivia instrumentteja sekä soundiltaan, että käytettävyydeltään, eikä uusin Electro 3 tee poikkeusta linjasta.

Mitä mainittavaa (ja kilpailevat valmistajat kyykyttävää) Clavialla on tarjota parin tuhannen euron listahintaisen Nord Electro 3:n ostajalle? (Mahdollisesti kerran kuussa postiluukusta saapuvan mojovan Visa -laskun lisäksi?)

Soutuveneelläkö Claviat Suomeen tuodaan?

Tein tilaukseni Suomen maahantuojan verkkokaupasta heinäkuun 27. päivänä. Maksoin tuotteeni saman istunnon yhteydessä osoittaakseni, että olen myös maksava asiakas, enkä pelkästään tilaava asiakas.

Erheellisesti ymmärsin saavani tavarani Ruotsista Suomeen muutaman viikon sisällä, mutta jouduinkin odottamaan neitseellisen Claviani saapumista lopulta raastavat 74 vuorokautta (53 työpäivää!). Näin pitkä toimitusaika ei ole pelkästään maahantuojan ongelma, vaan myös valmistajalla on lusikkansa sopassa.

Jos tuotetta ei ole myyjällä varastossa, on tilattava uusi erä valmistajalta. Tämä vie luonnollisesti aikaa, koska tehtaiden tuotantokapasiteetti ja varastotilat ovat rajallisia. Voin vain kuvitella, montako Nord Electro kolmosta tuotettiin Clavian tehtaalla (ja tilattiin) pitkän odotukseni aikana.

Tunnustaessani laitteen erinomaisuuden ja tietäessäni sen houkuttelevuuden, en usko lukeman olevan aivan mitätön. Tilaushetkellä olin toki tietoinen, että soittimeni joudutaan tilaamaan Ruotsista, koska myyjän nettisivujen varastosaldon indikaattori osoitti punaista saldoa tuotteen kohdalla.

Ensimmäisen kuukauden odottelun jälkeen tiedusteltuani soitintani jälleenmyyjältä, aivan oikeutetusti minulle mainittiin oikeudestani peruuttaa kauppa kohtuuttoman pitkän odotusajan vuoksi. Tätä en kuitenkaan halunnut tehdä, sillä luultavasti odotukseni olisi venynyt vielä lisää uuden tilauksen myötä.

Puhtaasta mielenkiinnosta tarkistin myös saksalaisen tavarantoimittajan saatavuuden Electro 3:sta, ja heidän varastosaldonsa indikaattori osoitti vihreää valoa tuotteelle. Puhtaasta periaatteesta kuitenkin tilaan ruotsalaisen tuotteen Ruotsista Suomeen, enkä suinkaan Saksan kautta, vaikka halvemmaksi sellainen joskus tuleekin.

Parin kuukauden odottelun ja myyjiin kohdistuneen säännöllisen puhelinpainostuksen jälkeen sain lopulta ilmoituksen torstaina 8.10 kosketinsoittimeni saapumisesta maahantuojan varastoon. Päivätöiden estäessä normaaliin elämääni liittyvän toiminnan, pääsin käymään varastolla vasta seuraavana päivänä, eli perjantaina.

Seisoin varaston oven takana soittamassa ovikelloa, samalla kun joku soitti sähkökitaraa oven toisella puolella. Aikani kuunneltuani harmonisen mollin edestakaista "ruuvaamista", ovi avautui pitkätukkaisen varastomiehen toimesta, ja huoneen keskellä jöpötti lupaavan näköinen pahvilaatikko kuitteineen kaikkineen.

Nordin brändi

Pitkästä odotusajasta oli hyötyäkin. Sain runsaasti aikaa tutustua Clavian informatiivisiin nettisivuihin, piano- ja samplekirjastoihin, Nord Eletro 3:n käyttöohjeisiin, Clavian helppokäyttöisiin Sound Manager ja Sample Editor -ohjelmistoihin, erilaisiin videoihin ja keskustelupalstoihin aiheesta ja niin edelleen.

Ehdin myös tilata Saksasta soveliaan telineen sekä uudet kaapelit hankintaani varten. Ostin kunnolliset pedaalit paikallisesta musiikkikaupastani ja valmistin Nord Sample Editorilla ensimmäisen oman saundipankkini. Kun lopulta sain lupaavan näköisen pahvilaatikkoni kotiin, kaikki oli 100 %:sesti valmiina kotistudioni uusinta tulokasta varten.

Pahvilaatikon sivuille oli painettu Clavian logo ja tekstit "Clavia Nord Electro 3 Seventy Three" sekä "Fragile", eli rikkimenevää. "Rikkimenevää, ja paskat", ajattelin repiessäni pakkauksen voimateippejä ja suuria niittejä auki. "Tämä tuote on tehty kestämään keikkailua", ja huomasin jo tässä vaiheessa olevani brändin aivopesemä haaveilija.

Tosiasiassa mitään kosketinsoitinta ei ole suunniteltu lattialle paiskomista silmällä pitäen, enkä haluaisikaan koetella 9,1 kg:n massaisen Electro 3:n kestävyyden rajoja. Tämä oli itselleni riittävä syy hankkia soittimelle tarpeeksi tukeva teline, jonka voi ottaa keikallekin mukaan.
Toisaalta, 9,1 kiloa ei ole massa eikä mikään, jos muistelemme entisaikojen roudareiden ja muusikoiden kauhutarinoita tiettyihin instrumentteihin liittyen. Hammond -urut, Rhodes -pianot, Leslien vahvistinkaapit, Mellotronit ja muut legendaariset kapistukset, joiden jäljent’ämiseen Claviakin on uutterasti viime vuosina ryhtynyt, ovat olleet varmasti helvetillisiä vehkeitä keikkailun kannalta.

Ilmeisesti jopa siinä määrin, että kaltaiseni nykyaikainen digimammanpoika olisi yksinkertaisesti jättänyt Hammond -soolot väliin, jos vielä keikallakin olisi pitänyt esittää Leslien ärjyntää. Onneksi minun ei ole koskaan tarvinnut, eikä vastaisuudessa tarvitsekaan, kiitos Clavian.

Brändin Nordi

Clavian ratkaisussa viehättävintä on paketin helppous. Mikä muu valmistaja antaa mahdollisuuden soittaa autenttisen kuuloisilla Hammond B3-, Vox- ja Farfisa- uruilla, joiden äänen voi ajaa mallinnetun Leslie Rotary Speaker -vahvistimen läpi? Tai mahdollisuuden käyttää upeasti jäljennettyjä sähköpianomalleja Rhodes (Mk I, Suitcase Mk I, Mk II ja Mk V), Yamaha CP-80, Wurlitzer 200A ja Clavinet Hohner D6?

Tai mahdollisuuden esittää uskottavia pianokappaleita tarkasti samplatuilla Yamaha C7:lla ja Steinway D:llä? Puhumattakaan mahdollisuudesta käyttää vanhojen Mellotronien kuuluisimpia saundeja ja Clavian koko ajan laajenevaa samplekirjastoa. Ja nämä saundit saat keikalle tai studioon yhdellä kädellä kantaen.

Tämä kosketinsoitin ratsastaa osittain ylläesiteltyjen musiikkimaailman tunnettujen brändien varassa, mutta laitteessa ja Clavian samplevarannoissa on runsaasti "omaakin" saundia. Tästä on varmasti kiittäminen mm. Clavian nettisivuilla mainittuja yhteistyökumppaneita Kirk Hunter, Sonic Reality ja Precision Sound. Unohtamatta varsinaisia saundien ohjelmoijia, jotka esitellään Clavian nettisivuilla.

Mahdollisuus laatia käyttäjän omia saundipankkeja, joita voi edelleen jakaa muille käyttäjille internetin välityksellä, laajentaa saundipoolia yli odotusten. Clavia on brändikannuksensa ansainnut, sillä en ole törmännyt yhteenkään katteettomaan lupaukseen firman markkinoinnissa, vaan olen saanut juuri sitä, mitä on luvattukin. Ja se on paljon tänä päivänä.

Electro 3:n pahvilaatikossa ei ollut muovilla suojatun kosketinsoittimen lisäksi muuta kuin styroksiset pehmikkeet instrumentin päädyissä, englanninkielinen ohjekirja, virtajohto ja Clavian DVD -levy. "Siinäkö kaikki", ihmettelin, ja nostin soittimen sille varatulle paikalle. Poistin muovit laitteen ympäriltä, ja kytkin kiinni toista viikkoa odottamassa olleet kaapelit ja pedaalit.

Käytettynä hankitun kannettavan tietokoneeni kovalevyllä odotti Clavian nettisivulta lataamani saundit, uusimmat ajurit sekä itse laatimani saundipankki Atari, joka pitää sisällään ”8-bit”- ja ”chip”-.tyylisiä saundeja. Kuin esileikkiä konsanaan, kytkin virran studiomonitoreihini, ja valmistauduin "ekaan kertaan".

Eka kerta

Siinä se nyt viimeinkin oli, käsieni alla odottamassa ottajaansa! Pitkä valmistautuminen ja kärsivällinen odotukseni palkittaisiin nyt. Sormeni hapuilivat takapaneelissa sijaitsevaa virtakytkintä. Silmäni mittailivat haltioituneesti tätä kosketinsoittimien punaperseisintä yksilöä, jota vielä soittaisin suoranaisella apinanraivolla, uudestaan ja uudestaan.

Kuulin vaimean "Poks!" -äänen laitteen saadessa virtaa. "Onko tämä normaalia? Kuuluuko sen pitää tuollaista ääntä?", mietin hämmentyneenä, mutta jatkoin varovaisia toimiani. Esitin muka itsevarmaa ja kokenutta soittajaa, mutta käteni tärisivät. Valmistauduin laskemaan ne hellästi koskettimistolle.

"Seis!", huudahti alitajuntani ääni. "Ei koskaan pidä unohtaa suojautumista". Tarkistin vielä kerran monitorieni äänenvoimakkuussäätimet ja Claviani Master Volume- sekä Gain -potikoiden tasot. Grand Pianon merkkivalo oli aktiiivinen. "Kaikki näyttää olevan kunnossa, joten anna palaa, poika", kuulin alitajuntani äänen sanovan.

Käteni laskeutuivat koskettimistolle ja intuitiivinen A -duuri kajahti ilmoille, jalkani painaessa vaistonvaraisesti sustain -pedaalia. "Tuntuupa hyvältä, todella hyvältä. Koskettimisto on jämäkkä, mutta... aivan kuin soundista puuttuisi jotakin", ajattelin hämmästellen. Parantelin soittoasentoani ja kokeilin muitakin sointuja. Hiljaa, kovaa, rytmikkäästi, murtaen, kompaten... Alkuinnostukseni alkoi laantua jo nyt. "Hemmetti, Roland RD-700GX kuulostaa paremmalta."

Internetin keskustelupalstoilla osa Electro 3:n käyttäjistä on maininnut Clavian pianosaundit tyystin riittämättömiksi. Joillekin on riittänyt tällaisen viiltävän analyysin muodostamiseen pelkkä pikainen kokeilu musiikkikaupassa. Osa käyttäjistä on taas kehunut pianosaundit maasta taivaisiin.

Olen henkilökohtaisesti nähnyt nettivideoita ja kuullut näytteitä, joissa Electro 3:n pianot kuulostavat erinomaisen hyviltä. Ja nyt koin itse lievän pettymyksen heti kärkeen laitteen saatuani. Miten näin räikeät erot kokemuksissa muodostuvat ja mikä on totuus Electro 3:n pianosaundeista?

Olisi upeaa kirjoittaa tyhjentävä vastaus edellä esitettyyn kysymykseen, mutta faktaa on ainakin se, että totuus on yleensä kuulijan korvien välissä. Totuus ääniasioissa on subjektiivinen, koska korvissa on eroja. Aloitteleva soittaja voi olla haltioissaan pianosaundista, jota kokeneempi pianisti pitääkin alkeellisena.

Lopultakin kyse on vain mielipide-eroista, mutta Electro 3:n suhteen minulla on nyt tarjota henkilökohtainen näkemykseni siitä, mistä kenkä puristaa Clavian pianosampleissa. Vastaus piilee ruuanlaittotermein ilmaistuna oikeiden raaka-aineiden valinnoissa sekä ennen kaikkea mausteiden oikeaoppisessa käyttämisessä.

Raaka-aineet ja höysteet

Jostakin syystä Clavia ei toimita tuotettaan parhaimmilla mahdollisilla saundeilla pakattuna. Clavian nettisivujen Piano Library pitää sisällään XL -versiot tavallisista pianosampleista. Nämä tiedostot lataamalla ja asentamalla Sample Manager -ohjelmaa käyttäen Electro 3:n pianosaundit paranevat radikaalisti.

Aluksi pidin tällaista kikkailua hiukan hämmentävänä, kunnes ymmärsin Clavian saundipolitiikan. Electro 3:n kaikki saundit ovat käyttäjän vaihdettavissa. Laitteen Flash -muistissa (185 Mb pianoille ja 68 Mb sampleille) ei ole pakko säilyttää mitään, mistä ei itse pidä. Saundipaletin erinomaisuus ja ulottuvuus ovat siis käyttäjän harkintakyvyn varassa.

Tällainen 100%:n personointi on tietyllä tapaa vedenjakaja. On olemassa kosketinsoittajien koulukunta, jonka mielestä on hauskaa luoda ikiomaa saundia valmissaundien rinnalle. Toiset taas arvostavat paketin valmiutta ja nopeaa käyttöönottoa ilman säätämistä. Testijaksollani minulle on selvinnyt, että Electro 3 yrittää miellyttää kaikkia koulukuntia.

Laitteen samplet ja saundit ovat jo lähtökohtaisesti erinomaisia, mutta todella hyviä niistä saa vasta kevyen ja harkitun efektoinnin jälkeen. Lähes jokainen saundi paranee laitteen laadukkaita efektejä soveltaen. En tiedä, onko tämä ilmiö soundien riittämättömyyttä, vai efektien erinomaisuutta, mutta suosittelen tällaista "maustamista" lämpimästi.

”Kulta, rakentaisitko minulle uuden maustehyllyn?”

Electro 3:n efektipaneeli koostuu kuudesta segmentistä, joihin sisältyy yhdeksän potikkaa ja yhdeksän nappulaa. Potikat ovat kumipintaisia ja miellyttävän oloisiaja niiden kiertyvyys on rajoitettu asteikolle 0-10. Laitteen nappulat ovat kovamuovia ja osa on varustettu Led -indikaattorilla. Potikoilla ohjataan nelialueista ekvalisaattoria, saundin Gain –säätöä sekä efektejä.

Kunkin efektisegmentin voi kytkeä päälle tai pois harmaan nappulan painalluksella. Mustia nappuloita käytetään segmentin sisältämien efektien ja niiden eri variaatioiden valitsemiseen. Efektipaneelin käyttö on kauttaaltaan helppoa ja loogista. Nappuloiden ja potikoiden asemat ovat tallennettavissa muutaman napin painalluksella.

Efektisegmentti 1 "Effect 1" pitää sisällään efektit Tremolo 1, Tremolo 2, Panning 1, Panning 2, Automatic Wah-Wah, Pedal Wah-Wah ja Ring Modulator, joiden intensiteettiä säädetään kyseisen segmentin potikalla. Poikkeuksena tähän sääntöön on Pedal Wah-Wah, jota ohjataan vaihtoehtoisella Expression -pedaalilla.

Automatic Wah-Wah reagoi kosketusherkkyyden muutoksiin. Mitä kovemmin kosketinta painaa, sitä syvempi Wah –efekti on ja potikalla voi säätää toiminnon herkkyyden. Toimivimmat efektit mielestäni ovat A-Wah (etenkin Clavinetin kanssa), Pedal-Wah (P = pornofunkkia!?) sekä Ring Modulator, jolla saa aikaiseksi jopa "häiriintyneitä" saundeja.

Efektisegmentti 2 "Effect 2" pitää sisällään efektit Phaser 1, Phaser 2, Flanger 1, Flanger 2, Chorus 1 ja Chorus 2. Efektit sinällään ovat hyvin toimivia, mutta nyt seuraa hiukan kritiikkiä. Ovatko nämä kaikki todella tarpeellisia efektejä laitteesta puuttuvan Delay -efektin kustannuksella? Miksi mukaan ei ole saatu Delaytä, kun sellainen kuitenkin löytyy Clavian Stage -lippulaivamallista?

Efektisegmentti 3 "Speaker/Comp" pitää sisällään laitteen vahvistinmallinnukset (Twin, JC, Small) ja kiitellyn Leslie Rotating Speaker" -mallinnuksen sekä lisäksi mainion kompressorin, jolla saa näppärästi tuotua saundeja pintaan EQ:n ohella ja tasoitettua dynamiikan eroja.

Laitteen erinomaisiin Rhodes -pianoihin ja Clavinetteihin saa mukavasti potkua ajamalla ne esimerkiksi "Small Cabinetin" läpi, mutta urkuihin suosittelen ensisijaisesti Leslien mallinnusta. Käynnistyvien roottorien hitaasti alkava ja sammuva huojuntaefekti on todella upean kuuloista. Roottorien käynnistystä ohjataan urkusegmentissä olevalla nappulalla tai vaihtoehtoisesti pedaalilla.

Efektisegmentti 4 on varattu pelkästään kaikuja varten. Kaikualgoritmeja on viisi erilaista: Hall, Hall Soft, Stage, Stage Soft ja Room. Tämä voi paperilla kuulostaa riittämättömältä, mutta kaikujen syvyyttä säätelemällä saa synnytettyä monta erilaista lopputulosta saman algoritmin sisällä. Asteikon ääripään arvo 10 tuottaa taatusti riittävän tuloksen soittamista ajatellen.

Kaikuefektit kuulostavat todella hyviltä ja luonnollisilta ja erikoismaininnan ansaitsevat etenkin "Soft" -tyypin kaiut, jotka sopivasti annosteltuna saavat monet saundit todella elämään. Mellotron -huilu kuulostaa fantastiselta Hall Soft –kaiulla höystettynä. Jos jotakin vielä kaipaisi, niin edelleen sitä Delay -tyypin kaikua.

Ulkoinen ja sisäinen kauneus

Electro 3 on kaunis sekä ulkoisesti, että sisäisesti. Molemmat sivupaneelit ovat punaiseksi maalattua, upeasti kiiltolakattua puuta. Etupaneeli koostuu koskettimista ja kapeasta, mustasta paneelista. Laite on syvyydeltään 300 mm, korkeudeltaan 100 mm ja leveydeltään 1120 mm. Tämä on siro ja solakka tapaus, jossa ei ole mitään ylimääräistä.

Takapaneelissa sijaitsevat virtakytkimen lisäksi kaikki liittimet. Ylhäältäpäin laitetta tarkasteltaessa näkee suunnittelun loogisuuden. Kaikki tarpeelliset toiminnot ovat esillä samassa paneelissa. Kuvaavaa on, että laitteen ainoat alavalikot ovat System-, MIDI- ja Sound Menu –valikot ja niiden kaaviorakenne on printattu kansipaneeliin.

Takapaneelin liitäntöihin liittyy valitettavasti puutteita. Ensinnäkin, laitteessa ei ole MIDI -thru -liitintä. Pakolliset IN ja OUT -liitännät löytyvät sentään. Electro 3 ei ole varsinaisesti mikään "Master Keyboard", eikä laitetta sellaisena markkinoidakaan mutta olisin keksinyt käyttötarkoituksen myös kolmannelle MIDI -liitännälle.

Toiseksi, mielestäni Main Out- stereolähtöjä voisi olla kaksikin. Itse kytkin stereolähdöstä kaapelit suoraan studiomonitoreihini (Left&Right), mutta tietokoneeni äänikortin menoonkin olisi mukava kytkeä stereopari suoraan Claviasta. Tämä ongelma poistuu luonnollisesti, kun hankkii mikserin tai tyytyy ns. "kikkailuun".

Takapaneelissa on Headphones -lähtö, jota voi kuulokkeiden ohella hätätilassa käyttää stereolähtönäkin , mutta tällainen kikkailu ei ole suositeltavaa. Nörtit selittäköön, miksi. Mielenkiintoisena lisänä takapaneelissa on 3.5 mm:n Monitor In- liitin, johon voi kytkeä esimerkiksi iPodin tai muun audiotulon. Signaali kulkeutuu muuttumattomana suoraan Headphones -liittimeen.

Nyt alkaa taas napina. Miksi vain kuulokkeisiin? Miksei vaihtoehtoisesti myös Main Outiin? Ilmeisesti toiminnon tarkoituksena alunperin on mahdollistaa biisien harjoittelu esimerkiksi keikkapaikalla omissa oloissa ennen keikkaa. Kotioloissakin olisi silti mukavaa harjoitella käyttäen iPodia, Claviaa ja studiomonitoreja, joihin kytkin Claviani. Ei niin äkäisiä seinänaapureita ole, etteikö uskaltaisi soittaa ilman kuulokkeita.

Lisäksi takapaneelissa on liittimet Expression-, Sustain- ja Rotor- pedaaleita varten sekä virtajohdolle. Tiedostonsiirto tapahtuu USB -liittimen kautta. MIDI-data ei kuitenkaan siirry USB -kaapelissa. Ajattelin alunperin, että voisin kytkeä Electro 3:n tietokoneeni USB- liittimeen ja soittaa VST -instrumentteja helposti, mutta tähänkin väliin pitää hankkia ylimääräinen konvertterilaite (esim. USB - MIDI -kaapeli). MIDI:stä puheen ollen, laite ei käsittele Aftertouch- parametria lainkaan.

Tietokoneen ja Electro 3:n välinen kommunikointi sujuu mallikkaasti, mutta tiedostonsiirto on saundeja vaihdellessa liian hidasta. Ongelma ei uskoakseni ole laitteen Flash –muistissa. Todennäköisesti USB- väylän protokolla on nykypäivän mittapuulla vanhentunut USB 1.1. Muutaman megatavun tiedostonsiirto ei voi kestää näin pitkään, jos käytössä on USB 2.0. Tai sitten olen tosiaan kärsimätön nörtti.

Yhteenvetona soittimen liitännöistä todettakoon, että mukana on kaikki pakollinen, mutta vain vähän ekstraa. Toisaalta, ekstran puute laskee laitteen tuotantokuluja.

Moni kakku päältä kaunis

Ensi vilkaisulla Electro 3:sta huomaa valaistut "digital drawbar" -valot. Laitteen urkusegmentti kattaa suurimman osan kansipaneelista, sillä uruistahan tässä soittimessa enimmäkseen on kyse. Koskettimiston painotus on suunniteltu urkujen soittoa varten ja takapaneelin pedaali-insertit tukevat urkurien toiveita. Valinnainen Expression -pedaali matkii Hammond B3:n volume- pedaalia ja tukee nk. Swell -toimintoa.

MIDI:n avulla voi määrittää mahdollisen lisäkoskettimiston toimimaan B3:n bassojalkioina tai ”ylätiskinä”. Urkujen drawbar- ja efektiasetuksille on oma pikavalintatoimintonsa, johon mahtuu 17 ohjelmaa ja Random Drawbar Setting -nappula,. Jos Hammond alkaa kyllästyttää (ei ala, lupaan), voi soitella mallinnetuilla Vox- ja Farfisa- uruilla, joiden asetuksia ohjataan samalla urkusegmentillä kuin B3:n.

Pianosegmentissä sijaitsevat pianot, sähköpianot ja kaikki laitteeseen ladatut samplet. Soittimen digitaalinäytöistä (two-digit) toinen sijaitsee tässä osiossa ja ilmaisee pianojen mallin sekä samplen numeron. Pianot ja samplet voi muuttaa monosignaaliksi yhden napin painalluksella, jos ei halua soittaa niitä stereona. Tämä on hyvä toiminto esimerkiksi bassoja ajatellen.

Samplen Attack- ja Release -aikoja sekä kosketusherkkyyttä voi vaihdella, mutta vain muutaman suppeahkon esiohjelman puitteissa. Pianosegmentissä on myös Clavinetin EQ -säätimet, jotka noudattavat alkuperäisen Hohner D6:n algoritmejä. Näiden säätimien avulla Clavinetista saa irti todella autenttisen saundin.

Program -segmentissä on useita toimintoja. Toinen soittimen digitaalinäytöistä (three-digit) sijaitsee tässä osiossa. Näyttö osoittaa System-, MIDI-, ja Sound Menujen alavalikot sekä aktiivisen ohjelman numeron ja pankin. Pankkeja on kaksi, A ja B, ja kumpaankin mahtuu 64 ohjelmaa, mikä on kyllä melkoinen lukumäärä ulkoa opeteltavaksi.

Toisaalta, tuskinpa kukaan kaikkia muistipaikkoja valjastaa käyttöönsä. "Live" -nappulan painallus tallentaa kulloisenkin aktiivisen asettelun välimuistiin, joten jos keikalla tulee vaikkapa sähkökatko, voi palauttaa viimeisimmän keikkatilanteessa syntyneen asettelun käyttöön. Jopas on näppärää!

Urku -tai pianosegmentti aktivoidaan Organ- tai Piano- nappulan painalluksella. Toinen niistä on joka tapauksessa aina aktiivinen. Tässä soittimessa ei ole mahdollisuutta tehdä minkäänlaisia Layer -tai Split -asetteluja poikkeuksena urkujen Split -toiminto, jolla voi jakaa urkujen bassojalkion tai ylätiskin Electro 3:n koskettimistolle.

Oktaavinvaihtonappulat (-2 ja +2) ovat täsmälleen oikeassa paikassa Program -osiossa. Koska tämä laite on vain 73 koskettimen malli, oktaavinvaihtonappulaa on pakko käyttää voidakseen soittaa pianon ylimpiä ja alimpia nuotteja. Tämä onnistuu näppärästi soitonkin lomassa, kiitos järkevän asettelun.

En tiedä vielä, mitä Panic -nappulan painallus tekee, koska minulla ei ole vielä ollut minkäänlaista paniikkia tätä instrumenttia käyttäessäni. Shift -nappula sen sijaan on kovassakin käytössä, sillä monet soittimen nappulat ovat kaksitoimisia ja Shfit -nappula alas painettuna nämä vaihtoehtotoiminnot saa käyttöönsä.

Tärkeimmät näistä toiminnoista liittyvät saundien ja ohjelmien vaihtamiseen. Shfit -nappulan käyttö tulee väistämättä tutuksi Electro 3:n omistajille. Käyttöohjetta kannattaa vilkaista sen verran, että ymmärtää kaikki kyseisen nappulan hienoudet. Osa käyttöohjeista on itse asiassa printattu Electro 3:n kansipaneeliin. Uusia ominaisuuksia mainostavan tarran voi onneksi irrottaa.

Jos kansipaneeliin vielä jotakin kaipaisi, niin Pitch bend- ja Modulation- kampia. Electro 3 ei ymmärrä näitä parametreja edes ulkoista MIDI -ohjainta käytettäessä. Näiden puutteiden vuoksi laite ei ole järkevä vaihtoehto esimerkiksi VST- syntetisaattoreiden ohjaamiseen. Toistan vielä; tämä laite ei ole MIDI Master Keyboard, eikä laitetta sillä nimellä markkinoidakaan.

Totta puhuen, en ole edes kaivannut Pitch Bend- tai Modulation- kampia, sillä urkuihin ja pianoihin niitä ei normaalistikaan käytetä ja monissa Clavian saundeissa on jo itsessään huomioitu luonnollinen vibrato, esimerkiksi upeissa viuluissa ja selloissa. Tunnustan, että eipä vibratokammista mitään haittaakaan olisi, joten kirjaan niiden puutteen miinukseksi.

Urkuri 70 -luvulta, diggaa myös Rhodesia

Tämän soittimen menestys perustuu pääosin tiettyjen 70 –luvulla kehitettyjen instrumenttien uskottavaan mallintamiseen ja tarkkaan samplaamiseen. Mahdollisuus käyttää laitteessa omia ja muiden käyttäjien tekemiä sampleja laajentaa saundipoolia merkittävästi. Miten tämä instrumentti soveltuu 2000 –luvun loppupuolen musiikkiin ja äänimaisemaan?

Bongasin Electro 3:n alunperin etsiessäni tietoa ja saundia Hammond– uruista. Urkusaundit vaikuttavat olevan ikuisia, sillä urkujen käyttö on vuosikymmenestä riippumatta aina ajankohtaista etenkin populääri-, rock- ja jazzmusiikissa. Tämän seikan paikkansapitävyyden voi tarkistaa avaamalla radion. Urut (tai ainakin urkusaundi) ovat vakiinnuttaneet paikkansa bändi- ja orkesterisoitossa tyypillisenä instrumenttina tavanomaisissa kokoonpanoissa.

Tietty ajattomuus leimaa myös Rhodes- pianoja. Niiden saundit ovat yhä kunnioitettuja, laajalti arvostettuja sekä usein käytettyjä monissa musiikkityyleissä. Clavia on tehnyt viisaan ja mielenkiintoisen ratkaisun valitessaan soittimeensa repertuaarin elektromekaanisten instrumenttien kirjosta, tietynlaisen ajallisen läpileikkauksen Mellotronista (1962) aina Yamahan CP-80– malliin (1978).

Musiikin luomisessa vain mielikuvitus on rajana, koska saundien runsaudensarvi on ehtymätön. Laitteiden saatavuus sekä hintataso ovat realistisella tasolla, joten yhä useammat pystyvät hankkimaan laadukkaita välineitä. Laitteilta odotetaan monipuolisuutta ja laatua. Internet mahdollistaa tiedostojen vaihtamisen sekä ohjelmiston jakamisen kaikille niitä tarvitseville. Musiikin genrerajat ovat laajentuneet ja saundeja risteytetään estottomasti.

Tähän taustaan suhteutettuna Electro 3 on tämän päivän odotuksiin erinomaisesti soveltuva instrumentti. Tällä soittimella taittuvat useat 70 –luvun klassikot, mutta yhtä lailla nämä legendaariset ja ennen kaikkea laadukkaat saundit soveltuvat myös uuden ajan musiikkiin.

Olen melko varma, että Electro 3:n ja muidenkin Clavian mallien myötä monet kuuluisat saundit palaavat musiikissa aivan listakärkeen. Clavian tuotteet hätyyttelevät myyntilistojen kärkiä halki Euroopan, joten punaisten kosketinsoittimien näkyvyys ja ennen kaikkea kuuluvuus on jatkossakin taattua.

Yhteenveto -plussat ja miinukset

+ Kannettavuus, kestävyys ja luotettavuus
+ Suppeahko, mutta erittäin laadukas kirjo saundeja
+ Urkumallinukset ja Leslie Rotating Speaker
+ Riittävän kokoinen Flash- muisti
+ Instrumentin ja ohjelmistojen helppokäyttöisyys
+ Clavian nettisivut, tuotetuki ja palvelut
+ Totuudenmukainen markkinointi
+ Saundipaletin laajennettavuus
+ Koskettimisto laadukas ja moneen taipuva
+ Efektit erittäin laadukkaita

- Hintaluokka
- Ei Pitch Bendiä- eikä Modulation- kampea
- Ei MIDI –thru liitintä
- Ei Delay –efektiä
- Tiedostonsiirto turhan hidasta (USB 1.1)
- Pianosaundin riittämättömyys tehdasasetuksilla
- Split- ja Layer- toiminnot puuttuvat
- Aftertouch puuttuu
- Punainen väri ei välttämättä sovi sisustukseen
- Suosittu malli voi kokea ”saundi-inflaation”
- Saatavuus

Loppusanat ja lähteet

Onnitteluni, olet saapunut artikkelini loppuun. Jos jaksoit lukea koko artikkelin, olet varmaan hyvin kiinnostunut kosketinsoittimista ja Clavian Nord Electro 3:sta. Kirjoitin tämän artikkelini syvästä mielenkiinnosta soittamista ja kirjoittamista kohtaan sekä laajempien suomenkielisten artikkelien puuttuessa Electro 3:sta. Otan mielelläni vastaan risut ja ruusut tähän artikkeliin liittyen sekä myös palautetta omasta musiikistani osoitteessa: http://www.mikseri.net/user/Silven2.

Lisätietoa ja luotettavaa englanninkielistä materiaalia yhteisestä mielenkiintomme kohteesta löytyy alla olevien linkkien takaa. Nämä nettisivut toimivat myös tämän artikkelin lähdemateriaalina oman käyttökokemukseni ohella:

http://www.nordkeyboards.com/main.asp?tm=Products&clpm=Nord_Electro_3

http://reviews.harmony-central.com/reviews/Keyboard+And+MIDI/product/Clavia/Nord+Electro+3+73/10/1

http://www.soundonsound.com/sos/may09/articles/clavianordelectro3.htm

http://www.thomann.de/fi/clavia_nord_electro_iii_73.htm

http://www.youtube.com/results?search_query=clavia+nord+electro+3&search_type=&aq=f