Neiti melkein unohti käyneensä koko keikalla (tai sit neiti vaan mietti liian kauan et mitä saisi kirjoitettua keikasta..)

Neiti sit hankki ihan ennakon Idols-Annaan ettei varmaan missaa keikkaa x). Ja keikalla oli tosiaan sitä jengiä, tupa oli täynnä. Neiti tyytyi katselee keikkaa baaritiskin lähistöltä - tosin kyllä sen vuoksi, että siitä vaan näki parhaiten lavalle.

Anna Puu veti oikein hienon shown. Anna todellakin on esiintyjä, jota on ilo katsella ja kuunnella. Saimme kuulla veisuja Annan omalta levyltä (joista neiti tiesi ehkä just sen pari) sekä joitain covereita, kuten Poplaulaja, Mä en tarvii äitii, Luuranko rämisee, Hetken tie on kevyt..
Eniten neiti diggaili coverin Mä en tarvii äitii -tulkinnasta. Sen sijaan neitiä ärsyttää kaikki, jotka yrittää vetää Tehiksen biisejä. Neidistä kukaan ei voi vetää niitä yhtä hyvin kuin Otto.
Keikan valaistus oli niin kaunis, silmä lepäsi niin Annassa kuin bändissä. Kauniit valot vaihtuivat taustakankaalta - hieno toteutus. Joskus yksinkertaisuus toimii. Valaistus sopi tunnelmaan. Neiti oli vaikuttunut (ja ei harmikseen ehtinyt mennä kehumaan myöhemmin valomiestä). Anna esitteli keikan aikana bändinkin, ja kävi ilmi et kitaristi oli yllättäen kuopiolainen (neiti tosin tsekkaili paljon kiinnostuneemmin taas kerran sitä basistia :D). Keikka päättyi sit kolmen biisin encoreen, ja Anna halusi hauskasti lopettaa keikan ihan omaan veisuun.

Seuraavaksi neiti varmaan löytää itsensä joltain Peten tai Koopin keikalta (jälkimmäinen vaihtoehto mieluisampi).

Loppuilta: koska keikka oli keskellä viikkoa (tai no olihan sentään touhutorstai), niin neiti ei edes viihtynyt baarissa siihen valomerkkiin (joskus näinkin).