Tänään oli vika tetti päivä....niin haikee olo...olin siis päiväkodis 1-2 vuotiaiden ryhmäs<3!!! Ryhmässä on yks tyttö jolla on downin syndrooma...osa lukijoista suhtautuu tähän ehkä negatiivisesti mut oikeesti se on aivan ihana tyttö! Se on osittain mykkä...tai siis sitä yritetään parantaa mahdollisimman paljon. Sen kanssa kommunikointiin tarvitaan viittomakieltä...just...arvaa osasinko mitään tettiä ennen...ja nyt vihdoinki kahtena vikana päivänä mä uskalsin tutustua siihenki ja vielä VIITTOMAKIELELLÄ!!! osaan aika monia sanoja jo...tosin ne on kyl niit AIVAN perus sanoja. Eilen keinutin sitä ja tänään katoin sen ja muiden lastenkaa nukketeatteria...ja mikä parasta, se tyttö halus iteki "tutustua" muhun. Eli se niinku otti kirjan ja näytti sormella jotain kuvaa ja näytti sitten että miten se ilmaistaan viittomakielellä(((: musta se oli niin ihana tunne...ihan ku olisinki jotain oikeesti saavuttanu sen kahden viikon aikana!!!
Nyt lukijat varmaan ihmettelee, että miten toi otsikko tähän päivään liittyy...no yks jätkä AHDISTELEE mua....siis tää ei sit oo mitään pissiskieltä et "iiik, toi haluu puhuu munkaa koko ajan ja mä en oikeesti jaksa! Siis daa-a luuleeks se jätkä oikeesti saavan MUT!?" vaan se ihan oikeesti ahdistelee mua henkisesti burn outiin saakka!!!!! Ja mä oikeesti oon tehny melkein kaikkeni että se lopettais sen mut EI ni EI...