...Ei taaskaan ollut kaikkein armeliain! ;)
Meillä oli treeneissä joku IHAN pimee sijainen! Se veti siellä jotain ihan outoja kuvioita ja kun porukka kaatuili siellä omiin jalkoihinsa se vaan tokas että "Täähän menee jo hyvin!! Otetaanko vähän nopeammin? :D" ...lääh... ihan sekopäistä O_O;
Jajaja. Mun äidin täti on taas täällä. Hyviä puolia mä keksin tähän hätään yhden: ihan armotonta passaamista luvassa. Huonot: Ei uskalla harjoitella.
Se tietenkin johtuu siitä, etten mä viitsi rasittaa muiden korvia ja siitä, että on paljon parempi harjoitella yksin :) Kaikki ne sellaset hirveät nopeusharjoitukset eri asemeissa ja sormien nopeusharjoitukset, trilliherjoitukset ja muut saa hoidettua kuntoon paljon paremmin kun saa kekittyä ja syventyä asiaan yksin :) Niin se vaan on ainakin mun kohdallani.
Esiintyminen taas sitten on asia ihan erikseen. Esiintyminen on kivaa! Siinä saa purkaa vähän paineita. Kaikista parhaat kappaleet esiintymisen ja adrenaliinin kannalta on konsertot. Adrenaliinihän myös parantaa keskittymiskykyä, tiesittekö? *nyökyttää* Näin on. Konsertoissa kun voi kunnolla repiä ne äänet ulos. SE se vasta on elämää. :D
Pitää olla suloinen kuin tonkeli ja soittaa kuin enkeli, niin kaikki on hyvin :)