1.1. - Kotona Tampereella

Päätin kirjoittaa päivä kerrallaan juttua tuosta Japanin-reissustani, josta forumillakin mainitsin. Kyseessä on siis viikon matka, jonka funktiona on esitellä koulussa tekemäämme, pelillisiä elementtejä sisältävää konseptisuunnitelmaamme kemiantehtaan prosessinvalvonta- ja koulutussoftasta.

Lähtöön on nyt jäljellä kolme päivää, eli tiistaina on startti Pirkkalan lentokentältä ensin Helsinkiin ja sieltä sitten Tokioon. Pakkauksia en ole vielä tehnyt, huomenna varmaankin aloitan. Eikä ole sen kummemmin valmistelujakaan alla, mitä nyt olen vähän maahan lähinnä netin ja leffojen välityksellä tutustunut.

Konseptin kanssa puurretaan vielä tiistaina ja keskiviikkona, sitten sen pitäisi olla esityskunnossa. Itse olen tehnyt demoihin visuaalisen ilmeen. Semmoista Nintendohenkistä, vähän lapsellista mutta silti kivannäköistä silmäkarkkia.

Mutta. Alkaa pikkuhiljaa jännittää tämä.


2.1. - Kotona Tampereella

Tänään tehtiin rutkasti lisähommaa konseptin eteen ja onkin hommat hyvällä mallilla. Tyytyväinen voi pikku hiljaa olla.

Huomenna käyn vaihtamassa euroja jeneiksi, hakemassa matkavakuutuksen ja noutamassa Visa-korttini. Pakata pitäisi jo kovasti, muttei millään huvittaisi.

3.1. - Kotona Tampereella

... viimeistä iltaa!

Tänään viimeisteltiin demot, Japanissa hoidetaan niihin enää vain vähän ohjeistusta. Väkersin grafiikoiden pohjalta seitsenhenkiselle ryhmällemme myös käyntikortit. Kivan näköinen ja mukavasti toimivakin lopputulos, olen koko hommaan oikein tyytyväinen.

Aamusella kävin keskustan Nordeassa hakemassa Visan ja ottamassa matka- sekä mukaan ylipuhutun kotivakuutuksen. Vaihdoin myös rahaa, 61 000 jeniä polttelee nyt taskuja!

Huomenna ollaan puoli yhden maissa Pirkkalassa. Sieltä sitten kohti Helsinkiä ja Tokiota. Jännittää niin vietävästi. Suurin osa tavaroista on pakattu, vaikka eihän noita nyt älyttömästi olekaan. Latailen vielä DS:n, kameran ja kännykän. Sillä nyt en tosin mitään teekään, kun eivät siellä toimi, mutta onpahan edes jonkunlainen kello ja kalenteri matkassa.

Käytiin hommien valmistumisen kunniaksi kaverilla pelaamassa Wiillä tennistä nelinpelinä ja oikea käsi on nyt ihan älyttömän kipeänä... Damn. Eiköhän matkaan kuitenkin päästä. :)

Niinhän siinä kävi, etten Japanissa päässyt nettiin kuin kerran suunnilleen minuutin ajaksi, joten bloggailut jäivät väliin. Kertaillaan tässä nyt jotain kumminkin.

4. - 5.1

Pirkkalasta lentokoneella Helsinkiin. Viime tingassa kävin ostamassa matkapahoinvointilääkkeitä (joita en paluumatkalla enää muistanutkaan - eikä syytä olisi ollutkaan) ja Musta Dahlia -pokkarin. Hermostunut olo. Helsinki-Tokio väli sujuikin leppoisammin, elokuvia katsoessa ja DS:ää pelatessa. Nukahdin jossain vaiheessa pariksi tunniksi ja heräsin tyystin tietämättömänä siitä missä olin. Hetkiä ennen laskua näkyivät ilmasta meri ja Fuji-vuori. Jänskätti.

Naritan lentokentällä kaikki tuntui paljon pienemmältä ja vaisummalta kuin mitä olin odotellut. Väsytti jonkun verran. Matkatavaroita napattaessa kaverini napsi muutamia valokuvia ja sai jonkun poliisivirkamiehen hermostumaan, ei sentään kameraa vienyt.

Naritasta otettiin juna Tokioon. Matkaa kesti tunnin verran. Fiilis ei ollut vieläkään ihan katossa, jotenkin vaimeaa. Matkalla sentään näkyi jo muutamia mukavan näköisiä paikkoja, puita ja rakennuksia.

Tokion rautatieasemalta onnistuttiin pitkän eksyilemisen jälkeen löytämään hotellille. Green Hotel oli Akihabaran ja Ochanomizun (joo, saatan kirjoittaa nämä väärin, mutta en vaan jaksa tarkistella. sinne päin.) nurkilla. Akiban tiesin entuudestaan viihde-elektroniikkakeskittymäksi, joka tuntui kiinnostavan. Hotellille pääsisi vasta kolmelta, joten kiertelimme Akibaa muutaman tunnin ajan.

Tuosta kaupunginosasta tuli kuitenkin jotenkin älyttömän pettynyt olo. Viihde-elektroniikkaa oli, toki toki, mutta kaikki tavara tuntui vyöryvän vain päälle ja kaikki oli hirmuisen sekavaa. Animea ja leluja, ei mitään muuta. Eikä edes vielä mitään isoa tai hienoa - tuntui että tässäkö se Tokion kuumin juttu nyt oli. Ennen hotellille menoa käväistiin vielä syömässä. Japanilaista ruokaa, mutta vielä melko pehmeä lasku siihen, jonkinlainen jauhelihapihvi kasviksilla ja riisillä. Väsytti.

Hotellihuone oli oikein hyvä ja sopivan länsimaalainen ja parin tunnin lepo teki äärimmäisen hyvää. Illan jaksoikin kiertää sitten vallan mainiosti, vaikkei tosin Akibaa pidemmälle tänään ehdittykään. Ensimmäisen levyn ostin Ishimarusta, paikallisesta Free Record Shop -henkisestä, isosta levykaupasta. Kyoto Jazz Massivea olin etsinyt, ja kokoelman löysinkin, hyvä niin. Myyjien palvelualttius ja kumartelu tuntuivat huvittavilta, mutta parissa päivässä tuohonkin tottui jo kovasti.

Uni tuli aikaisin ja syvästi ja aamulla heräsin pirteänä. Melko olemattomalla jetlagilla siis selvisin.

6.1.

Lauantaina satoi. Koska kenelläkään ei ollut sateenavarjoa matkatavaroissa, oli semmoisten lainaan saaminen hotellilta mainio juttu. Mitään extremeä sadekaan ei kuitenkaan ole, mitä nyt tasaisesti koko ajan tiputteli. Suuntailimme aamusta Ochanomizuun, jossa kävimme ensin reippaalla aamiaisella - kovin länkkäriä vieläkin - ja sitten löydettiinkin jo ensimmäiset hyvät levykaupat. Disk Unioneja oli Ochanomizussa jo useampia. Monta kerrosta - muutamassa jopa kahdeksan - mutta pieniä kumminkin, yksi kerros suunnilleen Tampereen Platan kokoinen. Valikoima oli mukavahkoa, vaikka samaa ongelmaa oli kuin Ishimarussakin; japaninkielisistä selkämyksistä ja genrejaotteluista ei tuntunut saavan selvää. Myöhemmin huomasin tuon ensimmäisen ja isoimman kerroksen pääasialliseksi ongelmaksi, siellä kun oli suurin osa j-popista ja -rockista. Eilen ostamani Kyoto Jazz Massiven levyn nimistä bongaamani Jazztronikin pari levyä satuin munkilla löytämään ja nappasin molemmat.

Lauantaina matkattiin Uenoon, jossa tutustuttiin Japanin kansallismuseoon. Hyvä, muttei mikään vavisuttava kokemus. Tiedemuseossakin käytiin, ihan hieno sekin. Ruoaksi jotain simppeliä lihatavaraa, huomaan itseni nirsoksi ja haluttomaksi kokeilemaan mitään uutta.

Illalla päätettiin lähteä etsimään jotain yöelämää ja suunnattiin jonkun vanhemman oppaan mukaisesti Roppong -nimiseen kaupunginosaan. Tuosta paikasta tulikin koko reissun käsittävä kirosana, sen verran hirveä paikka oli. Ainoat - ainakin lähestulkoon ainoat tummaihoiset Tokiolaiset työskentelivät saman pääkadun varressa sisäänheittäjinä baareihin ja roikkuivat hihoissa kysyen minkälaisia tissejä haluaisimme nähdä. Noista eroon päästyämme istuimme tuopilliset irlantilaispubissa, joka ei sekään äärimmäisesti viehättänyt. Kallista ja turhan länsimaista, taisi olla siinä kiteytettynä paitsi baari, myös koko kaupunginosa. Onneksi vastaavia ei tarvinnut maassa enää nähdä. Illalla pyörittiin vain Tokion kaduilla, joka tuntui ihmeellisen hiljaiselta, rauhalliselta ja turvalliselta - eikä suinkaan kaupungilta joka ei koskaan nukkuisi.

Ilta päättyi toistamiseen jonkun ryhmämme henkilön hotellihuoneeseen, jossa syötiin ja juotiin viereisistä Seven-Elevenistä ja Family Martista ostettuja roskaruokia ja -juomia. Sama käytäntö toistui joka ilta ja olikin oikein mukavaa, viiden poikaopiskelijamme ryhmän yhteishenki ja meininki oli koko ajan oikein mukava.

7.1.

Sunnuntai oli edelleen kovin vapaa-aikatauluinen päivä. Tuuli paljon.



Illaksi päätimme suunnata Shibuyaan, jossa pitäisi olla reippaasti yöelämää ja hassusti pukeutuneita japanilaisia nuoria. Liiemmin noita ei näkynyt, mutta muuten tuo kaupunginosa oli taas melkoinen elämys jumalattoman kokoisine valotauluineen ja taas melkoisine ihmisjoukkoineen. Kaverini Samin kanssa löysimme Tower Recordsin, älyttömän kokoisen, yhdeksänkerroksisen levykaupan. Melkoiseksi pettymykseksi tuo kuitenkin osoittautui, ja löysinkin vain alakerran alesta pari levyä. Jori Hulkkosta muuten myös, hassua jotenkin.

Shibuyassa päätimme pitkällisen miettimisen jälkeen Samin kanssa lähteä kahdestaan viereiseen kaupunginosaan, Shinjukuun, jossa tiesimme olevan taas useampia noita maan mainioita Disk Unioneita. Junalla löysimme kuin löysimmekin levykauppoihin, vaikka olo olikin kahdestaan liikkuessa jo vähän orvompi. Muutamia levyjä tuli taas löydettyä. Päätimme molemmat lähteä vielä eri suuntiin, omien intressiemme mukaisiin levykauppoihin. Jos kaksin liikkuminen oli jännää, niin yksin kulkeminen sitä vasta olikin. Sunnuntai-illaksi ihmisiä oli hirveä määrä liikkeellä ja kaikki kaupat luonnollisesti auki. Oma Diskuni oli jo vaikeampi löytää, mutta lopulta sen yhytin. Mikään erikoinen se ei enää noiden isompien liikkeiden jälkeen ollut, mutta pari lättyä tarttui taas mukaan. Yritin tuolla maksaa ensimmäistä kertaa matkaa varten hankkimallani Visalla, tuloksetta. Käteistä ei ollut enää hirveästi jäljellä ja jostain pitäisi pian saada nostettuakin. Samin kanssa olimme sopineet näkevämme ensimmäisen levykaupan kohdilla tiettyyn aikaan. Itse saavuin paikalle melko täsmällisesti - mutta lievää kylmää hikeä alkoi pukata, kun Sami tuntui olevan jo useamman minuutin myöhässä. Mitenkäs tästä löytäisi takaisin hotellille? Viimein kuitenkin löysimme toisemme.

Shinjukussa oli pakko käydä vielä tutustumassa paikalliseen McDonaldsiin! Hinnat olivat naurettavan alhaisia, aterian sai muutamalla eurolla ja pienten tulkkausongelmien jälkeen tilauskin onnistui hyvin. Teriyakiateriani maistui mainiolle. Yläkerrassa tupakointivapaus tuntui huvittavalta. Ruoan jälkeen matkasimme takaisin metroasemalle. Löytämisessä oli jo hieman vaikeuksia, mutta kaikkein hankalinta oli päätepysäkiltä hotellin suuntaan arpominen. Väärä metrolippukin oli tullut ostettua, mutta leimauspaikkojen virkailijoiden ystävällisyyttä ei voi yliarvostaa. Tiedä sitten, johtuiko ulkomaalaisstatuksesta, mutta tuntuisi ainakin ettei Suomessa noin helpolla aina pääsisi ongelmatilanteista. Sakkoja vaan.

Hankalan hotellille löytämisen ja todellisten Lost In Translation -fiilisten jälkeen sovimme muiden poikien kanssa lähtevämme jonkinlaiseen juottolaan loppuillaksi. Hotellin respalaisten avustuksella löytyikin mukava paikka Ochanomizusta, ja ilta meni siellä oikein mukavasti juomien ja ruokien kanssa. Hyvää oli.


... äh. en viitsi enää kirjoittaa tätä loppuun kun en silloin valmiiksi saanut. hyvä reissu oli, toivottavasti samanlainen on vielä tulossa. mahtava maa.