Lueskelin ylläpidon Laihasen tekstejä. Ihan mielenkiintoisia. Toivon vilpittömästi hänelle parempia vointeja.

Ryhdistäydyin hetki sitten töissäkin ja tein ainakin viidentoista minuutin ajan ihan tosissani toimistotöitä. Sainkin hommat hoidettua, eli nyt ei ole niin paljoa selittelemistä, kun vakituinen kirjaaja tulee taas huomenna töihin. Iltapäivemmällä taidan vielä jatkaa töitä hetkisen.

Viikon kuluttua uusi yksiömme on jo siivouksen alla. Jonna hoitaa urakan yhdessä tätinsä ja veljensä tyttöystävän kanssa, ja keskiviikkona alkaa tavaran sisäänrahtaus:)

Aina välillä iskee heikko itseluottamus omien kappaleiden suhteen. Ehkäpä ne eivät mikserin tasossa mitattuna niin erikoisia olekaan. Täällä lienee kuitenkin huomattavasti ammattitaitoisempaakin porukkaa, eli saan kyllä olla kovasti tyytyväinen jo tuohon yhteen, tosin vahingossa tienattuun faniini;)

Englannissa julkaistaan Back To Mine -nimikkeen alla vuosittain jonkinlaisia afterparty-kokoelmia. Levyttäjiä ovat olleet ainakin Orbital, Faithless ja tuoreimpana Audio Bullys. Idea on mainio, siitä tuli heti itsellekin jotenkin inspiroitunut olo. Kokoelmilla siis nämä artistit soittavat muiden tekemiä kappaleita uudella tavalla, siis jonkinlaisina remikseinä. AB versioikin esimerkiksi Wildchildin "Renegade Master" -biisiä, josta kuulin Provinssissakin pätkän (ja jota luulin Ranuan Kummit -tv-sarjan tunnariksi, vaikka siinä soikin Fatboy Slimin versio). Toivottavasti saan levyn ostettua jossain vaiheessa.. Ainakin tuota Orbitalin Back To Mine-levyä on Suomestakin saatavilla. Ja "Renegade Master" tulee, jompanakumpana remiksauksena, olemaan takuuvarmasti jossain vaiheessa päivän kappale. Ja "Back once again for the renegade master..." -tekstiä käytin muuten jo aiemmin otsikkona the Avalanchesia ja Audio Bullysiä käsittelevässä threadissa. Minnehän lienee sekin hautautunut...

[Aamulla kuunneltiin autossa vaihteeksi the Monkeesia, eli yhtye nousee nyt the Crashin rinnalle kaksi mainintaa saaneena artistina. Viimeksi oli vuorossa "Daydream Believer" ja tällä kertaa "Saturday´s Child", löytyy myös siltä maanmainiolta kokoelmalevyltä.]

Tajusin muuten, etten lempiyhtyettäni Coldplayta ole vielä missään vaiheessa valinnut tähän kunniatehtävään, eli olkaahan tarkkana.. Vasta viikonloppuna kuulostelin taas A Rush Of Blood To the Headia, ja se voi olla lähipäivinä kova sana;)

Olen itsekäs. Toivottavasti Jonna jaksaisi ajaa meille vielä illalla.

Seven days of a week, and yet there´s,

J.