Emmekös me kaikki?

Haudankaivajan 17 kevättä

Mies tummaan takkiinsa kätkeytyy
lehdet leijuu viimesellä matkallaan
lapio haudan paikkaan iskeytyy
tässä on pian portti manalaan

Hiljakseen mies jotain mutisee
Lehdet puiden alle lepoon käpertyy
tätä tehnyt on läpi näiden vuosien
nyt on aika matkan viimeisen

Elämän kevät viimein lopun saa.
Mies omaan maahan haudataan.
Lehdet seuraa miestä matkallaan,
kun pian katoaa puuvuoteeltaan.

Vuoden jälkeen uudestaan,
kun paikalle ehkä palataan.
Suurta puuta katso tarkkaan
on yksi lehti aivan musta.

Alla paikka miehen hiljaisen,
tuon kaivurin tummapukuisen.
Pian ehkä muistat päivänkin,
kun hänet takki päällä haudattiin.