Haaveiden varjot

Varjot ikkunassa muistuttavat sinusta.
Niin kuin kaikki muukin ympärilläni.
Ne varjot tanssivat, kuin entiset ajatukseni.
Jotka jäivät vain haaveiksi mieleeni.
Kuun valo vääristää.
Kaiken minkä mä nään.
Luotan enemmän pimeään.

En koskaan uskaltanut näyttää, en paljastaa.
Sitä, mitä toivoin eniten.
Se olisi yhä toiveeni.
Jos vain pystyisit olla luonani.
Etkä siellä, minne ei haluaisi kukaan joutua.
Ei ääneen puhua.
Ei edes ajatella.

Vaikka tiesit kaikki seuraukset.
Päätit silti liekin sammuttaa.
Ei pelosta pienintäkään merkkiä.
Haaveiden varjot verta janoaa.
Taistelen vastaan.
Ei se mitään auta.
Taas mieli vajoaa.

En koskaan uskaltanut...
...tai edes ajatella.