Musiikki on mitä paras mahdollinen itseilmaisun muoto. Sen välityksellä pystyy viestimään muille sitä mitä tuntee kemiallisina tunteina sisällänsä. Täytyy kuitenkin olla oikea lähtökohta missä fiiliksessä toimii millainen harmonia jne. Itse tunnen voivani parhaiten tulkita näitä syvimpiä ja koskettavampia tuntoja musiikin välityksellä. Kuitenkin siinä on vielä paljon hiomista että se herkkyys pääsee oikeuksiinsa, kun musiikkia luodessa voi liian helposti mennä sellainen tekemällätehdään vaihde päälle ja sellaisen musiikin kuulee jos on muusikko :)

Itse kun olen taiteellisesti herkkä luonne niin aina kun kuulee erittäin syvällisesti fiiliksellä tehtyä musiikkia niin sen sanoma porautuu tajuntaan asti ja tunteet ottavat vallan. Jos kyse on onnettomista tunteista niin nämä tunteet valtaavat mielen ja siinä mieli antaa täysin periksi näille tunteille. Juuri tämän takia elokuvissa käytettävä musiikki on juuri se kaiken tunteiden aktivointivoima nro 1 ja muuta ei ole. Elokuva ei voi koskettaa ilman oikeata musiikkia ja ilman musiikkia fiilis ei välity yleisöön/katsojalle.