"Mutta sänkyni alla on krokotiili, en voi mennä nukkumaan" Mikko sanoi. Isä nauroi ja sanoi "Mikko- kulta, minä katsoin ja sänkysi alle eikä siellä ollut yhtään krokotiiliä." "Et sinä sitä näe isä, olet liian vanha siihen. Pienet lapset kuten minä Mikko- kulta, olemme niitä jotka näkevät miten se murisee sängyn alla." Mikko sanoi.
Isä sammutti valon ja meni omaan huoneeseensa nukkumaan äidin viereen. Mikko ei uskaltanut nukkua. "Entä jos se puree minulta varpaat pois?" Mikko ajatteli, ja silloin hän tajusi mitä siihen tarvittiin, se asia oli Rukous.
"Rakas Taivaan Isä," Mikko aloitti ja jatkoi. "Minä pelkään mennä nukkumaan kun sänkyni alla on krokotiili, jota isä ja äiti eivät näe. Voisitko ottaa krokotiilin pois sieltä tai edes pyytää sitten tänne minun viereeni nukkumaan, etten pelkää sen satuttavan minua yön aikana. Aamen!"
Meni viisi minuuttia kun krokotiili kömpi Mikon viereen nukkumaan. Mikko nukahti ja silloin hän kuuli sanat: "Älä pelkää, Jumala on lähelläsi koko ajan."
-pikkutyttä-