Uutta materiaalia on syntynyt pitkin kesää, vuotta ja elämää. Syksy on sadonkorjuun aikaa ja olemmekin pyrkineet parhaamme mukaan tallentamaan nämä uudemmat rallimme kovalevylle. ..Uskaltaisin melkeinpä väittää, että nyt ollaan kenties vähän rauhoituttu näiden vanhempien viisujen tahdista. Särö on vaihtunut räminään ja jopa ihan akustiseen meininkiin. Blues- ja jazzvivahteet nostavat päätään esiin vaikutteiden syvästä ja vetelästä suosta.

Tässä hieman erittelyä siitä, millaista menoa mahdollisesti on luvassa:

-Kaunis päivä blues: Kaikessa yksinkertaisuudessaan mukava kappale soittaa, jonka nauhoittaminen osoittautui kuitenkin luultua vaikeammaksi. Ränttätänttää ja tarina konttorirotasta joka kyllästyy hommiinsa.

-Yöllä: Kyllä isä osaa bassokuvio, hieman jatsahtava sovitus ja räminää. Film noir -meininkiä. Pitkätakkinen, lierihattuinen mies öisessä sateen raiskaamassa kaupungissa, kultaansa etsimässä.

-Vanha koira jazz: No tämä nyt ei varsinaisesti aivan puhdas jazzkappale ole, mutta Jarin tyylikkään bassokuvion ansiosta sitä voi kai jatsiksikin nimittää. Toinen määritelmä taisi olla, että "tämähän on iskelmää". Sovituksen kanssa on vielä vähän rassaamista. Teemmekö biisistä täysin akustisen, vai kuten keikalla, soitammeko siihen marakassi-kapulana-rummut. Tarina on melko poikkeava, näennäisen vakava irvikuva, en ole rakkautesi arvoinen.

-12. Boforin vapaus: Tässä haisee rock. Rämistely kappale melkein grungemaisella kertosäkeellä. Mukavaa vaihtelua, kiva riffi, kiva tomarikomppi, kivasti jytisee ja rämisee.. Mielestämme ainakin. Väistämätön tuho, kaivattu vapaus saapuu vankilasaarelle kaiken tuhoavan rajuilman muodossa, hyvästi inha selli, kun myrsky tyyntyy, kellun taivaaseen.

-Lähtevät: Keskeneräinen biisi. Tästä tulee vielä hyvä kunhan joudamme sitä hiomaan. ..ehkä vähän bluus, ehkä vähän ei. Talvi tulee, mene pois, minä heitän veivin nyt. ...Ei kun oikeasti, tämä on aika vakava kappale.

-Huoneessa: Ahdistavan rento kappale. Hulluuden partaalla oleva päähenkilö inhimillistää ikävänsä. Tästä me pidämme. Vanha laukkasävellykseni sai uuden elämän tämän ruotojazzbluusrockmäärittelemättömyyden ansiosta. Suunnatonta minimalismia, loistokas rumpukomppi.

-Hauta: Vanha akustinen balladi, joka ehostettiin kesällä rujommaksi ja pelkistetyksi versioksi. Sanat ovat melkoisen erilaiset, mutta kenties pidämme niistä silti. Toivottavasti tekin. ..on niin herkkää.

-Loppuun ajetuista: Takaa-ajotarina, rämpytystä, folkia, pelkoa, surua, katumusta, A-mollia... ..ja keskeneräisyyttä. Hiljaa hyvä tulkoon.