Ruumiini vaeltaa katuja pitkin ilman järkeä,ilman tekemistä.Haluaisin koskettaa vastaantulijaa,katsoa häntä silmiin ja nähdä niissä omat kasvoni.Haluaisin tietää huomisesta,elänkö vai kuolenko,kuten epäilen.Järkeni huutaa hiljaa apua,kukaan ei huutooni vastaa.
-Pelastakaa mut!
Silmissä sumenee uhkaavasti,en ole viettänyt aikaa jääkaapin vierellä.Ainut ystäväni on kaukana,pelkään menettäväni hänet.En ole puhunut ihmiselle moneen hetkeen.Hiljaisuus on pelottava osa mun elämää.Kerro mulle rakastatko.