Taikapeili

Olipa kerran metsässä velho joka asusteli pienessä hökkelissään... Siellä hän mietti ja mietti mitä maailma sisällään voisi pitää? Hän matkustli tasoilla tuntemattomilla, tai ainakin normaaleille ihmisille tuntemattomilla... Ja katseli päiden sisään ja oppi tuntemaan viboja... Suurin ongelma oli kumminkin hän tunsi... Hän tunsi jos tänään tuntuu tältä niin huomenna tuntuu tältä... Varmuus vain on ongelma... Ei todellakaan voi ikinä olla varma... Huominen on aina erilainen, järjestelmä on kaatunut, mutta silti se tuntuu olevan olemassa... Maailma syntyy ja maailma kuolee... Joku kuolee joku uusi syntyy... Aina... Suuri järjestelmä? Vaiko suurta järestelmää suurempi kaaos?

Jumala piti kiinni rajoista jotka rikoituiksi on todettu mahdolliseksi... Kuu kiertää maata, mutta entäs jos joku rikkoo tämän? Osuuko se? Lentääkö se?

Velho omisti viitan, parran, kepin ja monenlaisia lasiesineitä... Taikapeilin luominen tuli mahdolliseksi... Tuli säleitä ja tuli kokonaisuuksia ja näin syntyi tappava todellisuus...

Tappava näky

Eräänä iltana Lasse istuskeli pusikossa... Piippuaan imeskellen... Kuka oli Lasse? Sitä ei tarvitse tietää ainakaan vielä... Piippu maistui pikkaisen savuiselta, koska piippu oli ollut aina rankassa käytössä... Litkut maistui rankoilta ja matkat näiden avulla olivat rankkoja... Mutta suuren hinnan näistä matkoista joutui silti maksamaan... Fyysisessä muodossa saattoi viikon matka maksaa yli sata euroa... Tähänhän ei ole opiskelijalla mitään asiaa...

Mutta eräänä iltana, kun pusikossa istui Lasse hän näki jotain outoa... Kimaltavaa... Häikäisevää kauneutta... Enenmän jopa intohimoa! Olo tuntui jopa syntiseltä, mutta silti jokin oli vikana... Meni tovi jos toinenkin vihdoinkin Lasse pystyi nousemaan, käsiänsä pyyhki sammaleeseen ja käveli katsomaan kimallusta... Kimallus oli todella kirkas, ja Lasse tähän kehonsa tunki! Yhtäkkiä hän sai aikaseksi nostettua maasta ison peilin.

Peili kannettiin kotiin ja Lasse tunsi, että peilillä on hänelle jotain kerrottavaa... Hän kuunteli tai oikeastaan katseli toisaalta tunnusteli, aisteilla josta ei tietänyt poika poloinen... Tuntemaan näitä viboja oppi ja myös hyödyntämään... Yhtäkkiä peili näytti salaisuuden... Peili näytti huomisen... Lasse näki kaiken minkä halusi, huomisesta ja ajasta jolloin aikakin on loppu.... Mutta tällä oli hintansa...

Suuri musta varjo ympäröi Lassen... Suuri säde jonka Lasse tunsi Vibaksi alkoi ahdistelemaan Lassea... Hän veti veti ja veti... Suuntaan jos toiseen edestä ja takaa kunnes Lasse laukesi... Moniksi eri osiksi, atomia pienenmäksi, siittiöitä tärkeämmäksi!

Eräänä päivänä kumminkin naapurin mummo sanoi, että oli nähnyt Lassen kotoa kauppaan lähdössä... Vähän mitättömän oloinen tämä pieni taiteilija oli ollut, mutta sehän oli vain mummon näkemys kaikista taiteilijoista... Tuo entinen työnarkomaani aina ymmärsi vain eilisen ja ajan jonka hänelle kerrottu oli... Sinipukuinen mies nyökkäsi ja kirjoitti paperiin...

Lasse siittiötä tärkeämpänä ja atomia pienenmpänä koki kaiken minkä kokea saattoi... Ja eräänä iltana hän oli loppu... Niinkuin TAITEILIJAT aina joku päivä ovat... Kuollut, elävä, kuolematon...

Taikapeili vapautti itsensä ja etsi huomisen päivän murhan!




Taikapeili kappale on kuuneltavissa Electrical Shaman projektissa...