Se on kumma juttu, miten ompi niin tottunut kuulemaan "virheetöntä musiikkia", eli musiikkia ilman kaikkia napsumisia ja poksahteluja; musiikkia joka on soitettu erittäin täsmällisesti. Sitä on siis niin tottunut kuulemaan sitä musiikkia, että on lähes aivan tiedostamattaan alkanut pitää poksahteluja ja napsahteluja ynnä muita musiikkiin kuulumattomina.

Riittää kun vähän ajattelee ja on avoin, että huomaa kuinka nämä elementit -räks, poks ja epätäsmällisyys- voivatkin olla aivan paikallaan. Nyt en tarkoita soundtrack -tyyppistä musiikkia, joiden äänimaailmassa juurikin voidaan käyttää näitä elementtejä hyväksi. Tarkoitukseni on tarkoittaa niin sanottua "tavallista musiikkia".

Vielä on itseni selvästi pohdittava, miksi joitain elementtejä ei pidetä musiikkiin kuuluvina tai niiden ajatellaan tekevän musiikista huonompaa. Jos joku eksyy tänne niin voi toki yrittää valottaa asiaa.