//He ovat kuin paita ja peppu
he ovat kuin reppu ja reissumies
He ovat pummi ja pummitar
kivenä lakerikengässäsi kenties

Tälle päivälle taas jalkoja särkee
minä voin juotavat hakee
Sillä minä, jos kukaan, tiedän kuinka
tärkeetä on,
että yötä vasten veri sakenee
Josafatin kallion elokuun yö lempeä on
ei heinälato – romantiikkaa ollut tarkoituskaan
tästä tullakaan,
vaan olla selviämättä päivä kerrallaan

Taivaanrantaa maalaamaan,
luomaan harmaasta purppuraa
He lähtivät etsimään onnenaan
ja löysivät tavallaan
Erottamattomat, sitä he ovat
onnelliset, onnettomat
he taivaanrantaa maalaavat

Heinä huulensa toisiinsa yhtyy,
mutta ei ihan suoraan
Kun pullonsuuta suutelemaan ryhtyy,
voi maistaa toisen siitä vuorollaan

Lakerikenkämies vois miljoonia käyttää,
että heidät pois siivotaan
Kun se liian siivottomalta näyttää,
kun he, ei kätke ontuvaa onneaan

Ja rakkauden valtakunta on pitkän siivun
mittainen
se voi olla painajaisunta,
mutta yhdessä he katsovat sen
alusta lopputeksteihin, the end

Taivaanrantaa maalaamaan,
luomaan harmaasta purppuraa
He lähtivät etsimään onnenaan
ja löysivät tavallaan
Erottamattomat, sitä he ovat
onnelliset, onnettomat
he taivaanrantaa maalaavat

Erottamattomat
taivaanrantaa maalaavat
Toisilleen kuuluvat,
onnelliset, onnettomat

Taivaanrantaa maalaamaan,
luomaan harmaasta purppuraa
He lähtivät etsimään onnenaan
ja löysivät tavallaan
Erottamattomat, sitä he ovat
onnelliset, onnettomat
he taivaanrantaa maalaavat//