Kun eräs luokkalaiseni riittävästi jaksoi hehkuttaa psykedeelistä krautrokkia soittavan Amon Düül II:n puolesta, niin pakkohan siitä oli sitten kiinnostua. Ensin katselin ja kuuntelin niiden videoita Youtubessa, ja tykättyäni pistin tilausta Levykauppa Äxään. Teinkin hyvät kaupat, sillä sain Phallus Dei -levyn kymmenellä eurolla, nyt ne lahtarit näkyvät tuplanneen ADII:n levyjen hinnat. Eilen se sitten tapahtui, se levy tuli, kuten tuli myöskin Kingston Wallin toinen levy, kun kerran progemman rockin puolelle mennään, niin mennään sit kunnolla. Deep Purplen Fireballia vielä odotan, mutta... ei perkele, ovat nuo saapuneet levyt vitun hyviä! Monipuolisuutta, MONIPUOLISUUTTA, jota metallimusiikista on taipumuksena uupua. Enää ei rakenneta koko vitun biisiä vokaalien tai kitarasoolojen varaan, vaan voidaan antaa muillekin soittimille tilaa. Ei perkele, pakko tutustua asiaan enemmänkin. Mutta silti King Diamond on parasta. Ainakin vielä.