Olen rakastanut musiikkia koko elämäni. HAlusin jo pienenä, noin viisivuotiaana, että kuulen joksus ääneni ceedee-levyltä.
Nyt olen vasta 16-kesäisenä alkanut tehdä raivolla töitä unelmieni eteen. Yritän unohtaa kaupallisen puolen musiikista, mutta välillä tulee mieleen se pelko, että alan tehdä musiikkia rahasta. Olen ylpeä siitä mitä olen, jolloin moni todennäköisesti joskus ilmoittaa mulle, että on keltaiset nesteet nousseetpäähän. Negatiivista kommenttia on vaikeaa ohittaa, mutta toisaalta kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Musiikkibisneksessä eläminen vaatii varmasti kovaa työtä ja sitä olen onneksi valmistunut tekemään. Tahdon tehdä musiikkia elääkseni, jolloin voisin oikeasti sanoa olevani tyytyväinen. Perhe saisi oikeasti aihetta ylpeyteen, varsinkin kun heidän rakas lellikki- Idansa haluaa tanssia yökerhossa ilman vaatteita. Haluan kokeilla miltä tuntuu olla eroottinen tanssija, mutta en halua kokea sitä tuskaa, jonka koen kun katson perheenjäseniäni heidän pettyneisiin silmiinsä.

Tanssi on osa minua, mutta niin on musiikkikin. tahdon tietää miltä tuntuu hylätä näistä vaihtoehdoista toinen ja yrittää työllä ottaa se takaisin.

Ei ole yksinkertaista selittää miksi haluan kokemuksen, josta ei ainakaan ole hyötyä. Toivottavasti opin vielä, missä kokemuksen ja itsensä vahingoittamisen raja kulkee, vai onko se veteen piirretty viiva.
Uskoakseni on mahdollista, ettei minusta tule kuuluisaa, mikä on toisaalta erittäin hyvä. Pelkään yksityisyyteni menettämistä yli kaiken ja sitä että perheeni vedetään mukaan.

Oikeasti vain yksi asia, jota haluan enemmän kuin mitään muuta, on se, että saan joskus kutsua itseäni muusikoksi.

<3MUSIIKKI<3