Pitkästä aikaa. Kokolailla omakohtaista on taas. Mielestäni tuli ihan kivat soundit.

Kesältä 2010. Eläkää ihmiset saatana sitä elämää.

Kappale, joka yrittää epätoivoisesti nojata sanoitukseen kaiken muun runnoutuessa parempien jalkoihin. Yritin pitkään äänittää kappaletta, enkä oikein keksinyt, miten se olisi pitänyt soittaa (en siis juurikaan osaa soittaa). Lopulta pistin vaan kitaran ja mikin samaan aikaan äänittämään ja vedin livenä sisään. Lisäsin stemmat ja melodiat. Tämmöinen tuli, enjoy.

Nimi juontaa juurensa jostain syvästä tunnelmasta, en ole mikään hirveän isänmaallinen ihminen enkä osaisikaan mistään sellaisesta kirjoittaa. Tämmöinen kumminkin tuli. Vapaamuotoinen purskahdus.

Minulle suhteellisen pitkän prosessin tulos. Jälleen aika tekstipainotteinen.

Materiaalia maaliskuulta 2010. Äänityksessä jälleen toivomisen varaa, pitäis kai mennää ihan oikeaan studioon jonkun kanssa joka osais soittaa. Malttakaa kertsiin asti!

Pitkään haudottu kappale, joka viimein valmistui mahdottoman vääntämisen jälkeen. Ehkä vaikein äänitys ikinä. En tiedä miksi.

Tämän piti alunperin olla kuvaus teinirakkauden katkeruudesta, ja siitä, kuinka kipeää rakastaminen joskus tekee, mutta teema muuttui aika sanoituksen alkuvaiheessa varsin toisenlaiseksi.

Eron jälkeisiä fiiliksiä. En tiedä kuinka paljon kuulija saa tästä irti, mutta itselle tämä oli välttämätöntä terapiaa.

Kun joku on tärkeä, on tärkeää kertoa siitä. Aina sanoja ei tule.

Aina aamu ei ala niin hyvin kuin toivoisi. Tämä kappale kertoo yksinkertaisimmillaan siitä. Joku saattaa kaivaan myös jotain syvempiä ajatuksia esiin rivien välistä. Huomenna on uusi päivä.

Vanhempi äänitys, jonka katson kuitenkin sopivan tähän projektiin ja teemaan. Äänityksen laatu on hiukan muita huonompi (jos mahdollista, kaikki kun kotiäänityksiä ovat), mutta koettakaahan kestää.