Aluksi ajattelin, että sanat ovat liian yksinkertaiset ja riveissä on liikaa peräkkäistä toistoa. Mutta loppua kohden se ei enää haitannut, koska tunne on niin vahva, ja ne valitut sanat ovatkin hyviä. Hyviä sointumuutoksia: kuten "elämän" (ja "niin") kohdalla. "Jäähyväisten jälkeen" on itkettävää (+). Paljon yritystä, ja vaatimatonta inspiraatiota, joka onkin tosi vahva viesti ja biisi.