tällänen mun takassyöttöballaadi siitä miten on nastaa ihmisen aina herätä
viivettä niin vitusti taas. voiko sitä tarpeex ollakkaan? alku katkeilee tarkotuksella (johtoo polkemalla)
toi ultra-ruttunen akustisen osuus on eka kerta kun ikinä nauhotin soittooni, yli kuus vitun vuotta sitte mun uskolliselle ja rakkaalle sanelukoneelle, ihan muistoja tulee mieleen, kyynel silmässä tätäkin kirjotan tässä