Kolmannen yrittämän lopputulemana projektistamme tuli juuri Suomen toinen tautibändi Klamydian ohella. Mutta mitä tapahtuukaan, kun yritys on loppupeleissä munaa kovempi? Mitä sitten, kun kolmas kerta ei
katkaisekkaan kamelin selkää? Se viimeinen höyhen toden sanoo.

Tämä paluu- ja samalla jäähyväiskappaleen virkaa ajava tekele on tällä kertaa rehellisempi kuin keskiverto kaukasialainen rivipoliitikko ja suoraviivaisempi kuin savolainen torimyyjä. Säröä on ja paljon ja pakolliset pianokuviot on säilytetty hartaan tunnelman ylläpitämiseksi. Tempokin on vanhat...

PoEBG tekee maailman nopeimman valtavirtaan siirtymisen toisella taiderykäisyllään, joka lataa täyslastillisen kansallisromanttista paskaa kuuntelijan korville. Irrationaalinen keskiosa työntää sontaa pumpulipuikon tavoin entistä syvemmälle, kunnes kappaleen loppu jättää liirtojäljet myös kuuntelijan käytössä haalistuneisiin sloggeihin.

Sumentavatko radioriffit kyvyn tarkastella yleiskaavaa kriittisesti? Onko of-genetiivin käyttö aliarvostettua? Meneekö hyvän maun raja välilihassa, vai täytyykö sen saavuttamiseksi liikkua kaavatasolla? Missä ovat röökini?

Paskat on housussa ennen kun ehtii smurffia sanoa! Kunnianhimoisen projektin ensimmäinen (taide)teos.

Kappale on tunnelmallinen paketti triolia, herkkää pianotulkintaa, sinistä väriä ja suolenpätkiä. Kaikki kuolevat, paitsi pappasmurffi joka sammui tuntia aikaisemmin nuotiolle.