Sanat:

Kohtalon kasvot Mua tuijottaa.
Oon pimeässä yksin ja mua pelottaa.
Kaikki rakkaat ihmiset joita satutin,
kuoppasivat virheeni jotkut jopa minutkin.

Vihdoin ymmärsin, mitä menetin, oi kunpa voisin aikaa muuttaa?
En mitään voinut sille, vain yksi pieni virhe.
Kaiken kauniin menetin, enkä koskaan enään saa sitä takaisin..

Valomerkki välkkyi, juoman viimeisen tilasin.
Mä vedin sen huiviin sit kohti kotii tallustin.
Koti-oven kansssa, syvällisiä pohdittiin.
aikamme pian loppuu, sen tietää tyhmäkin.

Kun jotain menettää, siitä arvet jää.
Tuskin aika koskaan...

Kaipuu nuoruuden, pelko tulevaisuuden...

Tällaisen kappaleen satuin tekaisemaan täysin toisen kappaleen äänityksissä.
Olkaa hyvät! =)