Kuvittelen tämän emigranttilaulun tapahtuvaksi 1920-luvun Suomessa ja
USA:n syvässä etelässä.
Kirjaton,karjaton (ja uneton) mies kaipaa jonnekin missä saisi maata.
Biisistä saattaa kuulla tuttuja kaikuja
jo ensikuulemalta, mutta niinhän usein käy. Samaan viittaa myös teksti ja kappaleen nimi, joka sekään ei liene
aivan uusi keksintö. Mutta kaikkihan
kiertää kehää, uskon ma.
Liekö tämä herra Lahdenojan kuvaus Murheen Mies Miettisestä, vaiko kaikenkattava ja täysin ironisoimaton paljastus Pasi Pantterista itsestään. Oli miten oli, osui ja uppos. Bassossa säveltäjä-sanoittaja Lahdenoja omassa persoonassaan. (Oletusarvo, paina muokataksesi)
T:ri Freudiako tässä nyt tarvitaan, kun tällaista pukkaa. On kai tässä muutakin, tai kai tää riittää, kun tekee jo kahvia mieli.
Ihan piruuttani vetäsin. Laulajan ääntä on käsitelty tunnistamisen estämiseksi.
Päinvastoin kuin voisi tekstistä päätellä, suosin julkisia liikennevälineitä, varsinkin jos on fillari hukassa.
Kasa vanhoja fraaseja, sanoin ja sävelin. Ajattelin, että omakohtaisuus saattaisi osittain korvata omaperäisyyden. Laulun raivo kohdistuu kertojahahmoon itseensä, ei laulun kohteseen, joka on luonnollisesti puhdas ja moitteeton, kuten rakkauslaulussa tuleekin olla. Tämä nyt sattuu olemaan lemmenluritukseksi aika paskamainen tapaus. Anteeksi. Vaikutteet: Charles Bukowski,Hurriganes, Doctor Feelgood. Jonkinlaisen tohtorin tarve näyttää ilmenevän näissä kappaleissa muodossa tai toisessa. (Oletusarvo, paina muokataksesi)