Samaisella pianolla soitettu improvisaatio muuttuikin neljä ja puoli minuuttiseksi tunnelmaveisuksi.
Nauhoitushetken fiilis välittyy varmasti, mutta jos sitä pitäisi jotenkin tyylillisesti kuvailla... Otat funeral doom -kappaleen ja riisut sen minimiin, jätät laulun pois ja siirrät jäljelle jääneen pianolle.
Epätavalliset äänityslaitteet, piano poissa vireestä, kitaran droppivire ja ylitsevuotava masentuneisuus, siinä kappaleen ydinidea. Viimeisimmästä johtuen miksailut sun muut jätetty sikseen ja annettu pätkän puhua puolestaan. Tämä veisu olkoon omistettu vuodelle 2015. Mikäli joskus jaksan paneutua tähän uudestaan ja saan viimeiset kaksi minuuttiakin kuulostamaan joltain, saattaa tämä versio lentää hus helevettiin.
Nauhotusvälineet näemmä paskana ku pääsee noin paljo vuotamaan, mutta lataanpas tämmösen epätäydellisen teoksen tänne nyt sitten.
Vööhöy!