Se että eilinen on mulle
myrkkyä ja lääkettä
on kaunis harha
jonka varjoon suostun eksymään

Se on nyt osa mua
ja mun elämää

Mä opin tanssimaan
niiden askeleiden tahdissa
niin täydellisesti
että oman rytmin
voin unohtaa


Mä en soita kelloa
heiluria, jota luulin
itse keinuttavani

Voin sen unohtaa

Jokainen sen heilahdus
kuluttaa elinaikaa


Ja minä olenkin vain
ratas sen sisällä

Sen mä opin
ja oppisin sen tänään


Se että mulla on menneisyys
on meripihkaan valettu perhonen

Se jäykistää sitä enemmän
mitä enemmän
sitä syleilee

Se on ympyräksi kiertynyt uni
joka ruokkii itseään
omalla hännällään

Mä opin muuttamaan hiljaisuuden koodin
oman otsani takana
niin täydellisesti
että itseni
voin unohtaa


Mä opin että eilen oli mun elinikäinen
Että tänään alkaa mun elinkautinen

Mä opin että eilen oli mun elinikäinen
Että tänään alkaa mun elinkautinen

Mä opin
että itseni voin unohtaa


Mä en soita kelloa
heiluria, jota luulin
itse keinuttavani

Voin sen unohtaa

Jokainen sen heilahdus
kuluttaa elinaikaa

Ja minä olenkin vain
ratas sen sisällä

Sen mä opin
ja oppisin sen tänään


Eilinen on mulle
myrkkyä ja lääkettä
Se on nyt osa mua
ja mun elämää.