Valoon kaipaa muttei raajat kanna
Ei siivet luotu lentämään tähän elämään
Savu tukahduttaa ja liekit nuolee
Mieli hukkuu tuoneen, minut herätä

Savuavat rauniot
Sielun loppuun palaneen
Vain ulkokuori raahustaa
Eikä pääse irtoamaan

Veri sakkautuu
Silmistä ulos se hakeutuu
Taivaalla loistaa kuu
Kun ihminen kivimereen hukkuu

Ihminen pienoinen sielussaan tietää sen
Polkua kävellen valinnan viimeisen
Kaipauksen kivisen, savuisen, likaisen
Totuuden ikuisen sisälleen kätkien