Seinän kello on kaksitoista,
päivä on hämärä ja luminen,
varhain aamulla riisipuuroa,
joulukirkko on jo sulkenut ovensa.

Siirrän sivuun lumienkelit ,
kuulen, olen perheen kesken,
tutut äänet takanani.

Pyhäkoulun valkokauluspaidat,
menneitten aikojen pienet lapset,
näkivät valon kuin loisteessa kullan,
näkivät kiiltävät lahjat lattialla.

Siirrän sivuun lumienkelit,
kuulen, olen perheen kesken,
tutut äänet takanani.

Tuntuu kuin terävimpään
neulankärkeen mahtuu
menneen piirin leikki,
äiti kantaa vadillisen mandariineja ja suklaata.

Loisteessa kullan,
kiiltävät lahjat,
menneen piirin leikki.