Taivaasta satavan mannan näki valittu väki,
ja niin he saavuttivat heille luvatun maan.
Vaikka millä lailla vainoaja vääryyttä teki,
löysi valittu kansa sinne uudestaan.
Kuinka monen hurmeella on pestävä se maa,
jotta voisi sitä puhtaana pitää?
Niin paljon turmella on taidettu heitä,
ettei menneestä muista he mitään.

Punainen virta
maaperän alla
hitaasti täyttää
kultaisen maljan.

Liian paljon pahaa näki valittu väki,
ja niin he puhdistivat heille luvatun maan.
Me emme sano mitään, me katselemme,
vaikka pahaa se teki,
ja annamme sen tapahtua uudestaan.
Lapsi kysyy kadulla, oletko veljeään nähnyt missään.
Äiti on kuollut, isää ei löydetty raunioista.
Kuka heille opettaa maailman hyvyydestä?
Voiko valittujen luoja heidät pelastaa?

Me kuolemme maailmassa, jossa meille on vain hautapaikka.
Joskus lakkaatte muistamasta, että heitä oli olemassa.