Polku kääntyy oikealle,
minun nuoruuteni tie,
vaan ajat etenevät,
murtavat lukkojaan.
Polku kääntyy tässä oikealle,
mutta en sitä enää löydä,
koska kaikki näyttää samalta.

Kuitenkin,
voiko minusta puhua
samasta nuoresta miehestä,
joka silloin katosi
tiheän pensaikon läpi,
sama nuori mies,
sama nuori mies,
nuori mies,
mies.