Composer, lyricist, arr. & MIDI: AnttiJ
Vocals: Ande Turmio
Artist: Aimo Annos & Rytmi-Veikot
Conductor: Aimo Annos
Drums: Veikko Ludwig (Battery 4 + Drumforge-efektit)
Bass: Veikko Bassman (IKMultimedia/Modo Bass)
Guitar: Veikko ”Strumming” Strömming (Kontakt/Orange Tree Samples)
Piano: Veikko ”Gay-Board ” Yamaha (Kontakt)
Organ: Sir Veikko (Sir Fellow Lesley-Hammond) (IKMultimedia/Hammond B3)
Ten sax solo: Veikko Selmer (Kontakt/Vintage Horns)
Production: Jyrkimmät Mahalaskut Ky/Jyrki Mahalasku
Production assistent: Marja Pensas
Copyrights: AnttiJ & Jyrkimmät Mahalaskut Ky
Hoh-hoijakkaa; kylläpäs väsytti eikä heinäkuun helteillä oikein mikään huvittanut paitsi jääpaloilla ja ginillä terästetyn kesäjuomakannun tyhjentely Sir Fellow Lesley-Hammondin aristokraattisessa ja ginintuoksuisessa seurassa. Mutta ajatellaanpa positiivisesti: sehän oli alku oivalliseen tunnetilaan tummansinisen, surkean ja vähän väsähtäneen bluesin kehittelemiseksi. Siis eipä muuta kuin raahauduin pianon sähköisen korvikkeen ääreen, heitin tuttua C-mollia kehiin kesäjuoman turvottamin sormin ja katsoin mitä siitä syntyisi enemmän tai vähemmän luonnikkaasti. Blueshan on siitä mukava tyylilaji, että kaikki taitaa olla nykyään enemmän tai vähemmän pöllittyä joten pistelin paperille kritiikittä sen mitä sattui päähän juolahtamaan ja keräilin sopivimmat (lue: helpoimmat) palaset pianorolliin.
Tavoitteena oli tällä kertaa vaihtelun vuoksi tehdä blues jossa on vokaalitulkinta. Sanoituksen aiheen piti tietysti olla mahdollisimman synkeä, jotta se istuu C-molli-kokonaisuuteen. Jostain pälkähti päähäni takauma 1990-luvun puolivälistä, jolloin pruukasimme mamman kanssa juhlistaa kesälomiemme alkamista kiertelemällä mahdollisimman monta paikallista keskikaljabaaria puolenpäivän aikaan alkaneella turneella. Istuttiin terasseilla, juotiin olutta ja minä pöllyttelin sikareita. Oi niitä aikoja! Kerran osuimme päivän päätteeksi iltamyöhäisellä paikalliseen pieneen karaoke-räkälään, jossa kuulin mykistävän vedon: ”Yläpihan Reiska” (jonka kaikki muut paikalla olleet muutamat henkilöt taisivat tuntea) veti viinan ja tupakan karheuttamalla äänellään tangon ”Itämaista rakkautta” tavalla johon yksikään tangokuningas ei pysty ja kävi esityksen jälkeen pummimassa tutuilta kaljaa kiitokseksi.
Heureka! Aiheeksi otin ensinnäkin pummaamisen ja toiseksi tilanteeseen mainiosti sopivan karhean ja snadisti epävireisen, mutta uskottavan ”Yläpihan Reiska”-tulkinnan! Ensimmäistä en tosin ole koskaan harrastanut muuten kuin olemalla sen kohteena, mutta jälkimmäinen on kuin syömään pyytäisi erityisesti epävireen osalta. Pyrin ottamaan tulkinnassa ”Yläpihan Reiskan” lisäksi pieniä vaikutteita erinomaiselta tuntojen tulkilta Tuomari Nurmiolta; pääasia on että laulu lepattaa oikean sävelen tuntumassa kuin pitkäpunttiset kalsarit pyykkinarulla syysmyrskyssä eikä ylä-ääneen päästä kuin viitteenomaisesti.
Sanoitukseen uhrasin kokonaista 15 minuuttia enkä lähtenyt korjailemaan mitään vaikka tarvetta olisikin ollut koska ei kai pummaajan ilmaisukaan niin loppuunsa hiottua ole, luulisin. Lipeviksi hiotut repliikit tyyliin ”Hieno herra, hei! Onpas miehellä komea puku! Anna Euro niin vien kukkia mutsille sairaalaan” ovat tietysti eri asia.
Lopulta päädyin neliosaiseen 2:45 pitkään mini-blues-oopperaan jonka osat ovat
(0) alkusoitto
(1) päähenkilön herääminen sumpusta eli juoppoputkasta
(2) pummaus kadulla kohtaa odottamattomia vaikeuksia
(3) välisoitto
(4) vetäytyminen puistoon huilaamaan koska pummaaminen ottaa voimille
(5) päätyminen takaisin sumppuun katiskan eli poliisin koppiauton sisällä
(6) grande finale
Kakkosnäytöksessä kuullaan stadilaisten pukumiesten ”Kalliit Kravatit - Parempi Mieli”-kuoron vuoropuhelua pummaajan kanssa. Kuoron vastauksesta ilmenee myös miksi romanialaisten kerjäläisten puristuksessa oleva rantojen miesten ammattimainen pummaaminen on Suomen osalta lisätty EU:n uhanalaisten toimintojen listalle. Oopperan loppuosa jättää kuulijalle vankan epäilyksen siitä että sama ja ikuinen pummausraina tulee pyörimään seuraavinakin päivinä vaikka ympäristön olosuhteet ovat jatkossa enemmän kuin vaikeat minkä syyn kuoro paljastaa viimeisessä ulostulossaan.
Hankin libreton kirjoittamiseen oivaa, autenttista tukimateriaalia mm. Nelosen ”Poliisit”-sarjan jaksoista. Mukana on myös jotain hiukan tavanomaisesta poikkeavaa jonka tarkkaavainen kuulija saattaa havaita tai sitten ei. Pyrin myös tietoisesti välttämään kitaran hallitsevaa roolia ja valitsin soolosoittimeksi bluesiinkin erinomaisesti taipuvan tenorifonin, jota ei turhan usein kuule genren tunnetuimmissa biiseissä. Paha sanoa onko kyse siitä, ettei bluesin saloja osaavia fonisteja oikein löydy vai eikö ole kysyntää. Sovitus on niin yksinkertainen että biisi pitäisi hoitua soiton alkeet osaavalta sekstetiltä erittäinkin helposti.
Lopullinen versio on jätetty miksaamatta urkujen loppuhäivytystä lukuun ottamatta liian puleerauksen välttämiseksi ja siksi että tuottaja/yleismies Mahalaskua ei sattunut juuri nyt työnteko huvittamaan; mutisi hyväkäs vielä studiosta poistuessaankin jotain ilmaisista paskaduuneista ja Olympiakisojen korismatsien katselusta. Koska myöskään studion kesäharjoittelijana olevaa kreikkalaista Miksis Studiopoulosta ei näkynyt missään, heitin itse volyymit ja panoroinnit suunnilleen kohdilleen ja lisäsin Izotopen Ozonen samaan kasaan päällimmäiseksi ja se oli siinä.
Isometsä soitteli kesken äänityksen ja halusi ehdottomasti mukaan biisin aiheen kuultuaan koska kaikki pummaajat ovat hänen mukaansa perusluonteeltaan rehellisiä Lapin miehiä jotka aina maksavat kaikki velaksi satunnaisilta vastaantulijoilta pummaamansa rahat vaikka hyväuskoisen lainaajan tilinumero jääkin poikkeuksetta kysymättä. No, Isometsä pääsi pukumiesten taustakuoroon koska lupasi tarjota lounaan ja Hemohesit mäkimontun ravintolassa kun seuraavan kerran osutaan Lahteen samaan aikaan muistelemaan menneitä ja juttelemaan mukavia. Ehkä pyydän jepualais-argentiinalaisen ”Bandoneonin Bandiitti” Don Juan Boleronkin mukaan Isometsän piikkiin jotta vanha viisaus ”kalliit on laulujen lunnaat” osoittautuisi jälleen kerran todeksi täysimääräisesti.
PUMMAAJAN BLUES
---Alkusoitto (Organ & ten sax solo)----
Olo niin huono on,
oon onneton.
Olo niin huono on,
oon rahaton.
Sumppu jo aukeaa,
käyn taas pummaamaan.
”Hei, en tarkoita pahaa, (heipä hei)
mut’ tarviin rahaa. (sitä ole ei)
Ei, en ole paha, (eipä ei)
mä tarviin rahaa. (sitä ole ei)
Vaik’ Euron vaan,
Sillä ryypyn saan.” (ei käteistä kenenkään taskussa nykyisin oo; ei ole ei)
---Välisoitto (ten sax solo) ---
Horjun puistikkoon,
kusen pusikkoon.
Horjun mä puistikkoon,
kaadun pusikkoon.
makaan hetken vaan
pian unta saan.
Katiska saapuu,
minut tavoittaa.
Miekkataksi jo saapuu,
ja pois kuljettaa.
Taas elontie
minut sumppuun vie.
Näin alkaa uus,
pummaajan blues (Rahapaja kun suljetaan, rahatta kuljetaan nyt)
Oon pettynyt,
mä niin