Sateen saapuessa
kevään kuiskiessa
katse luo siivet maahan
Huoneen hämärässä
peili ikkunassa
unien valoa loistaa
Sateen langetessa
huulten kuiskiessa
katse vie kauas rantaan
Aamun valjetessa
tuulen nukkuessa
valo kirkuu kirkkaudessa

Sateen valuessa
hiljaa huuhdellessa
muistoista luomet painaa
Huoneen hämärässä
peili ikkunassa
kaipuun valoa loistaa
Sateen kuiskiessa
lasiin kaatuessa
vaipuvat varjot rauhaan
Illan tummuessa
yöhön vajotessa
nauru nukkuu huomisessa

Sateen valuessa
hiljaa huuhdellessa
haaveista lasin pintaa
Huoneen hämärässä
peili ikkunassa
sisältä valoa loistaa
Sateen langetessa
kevään kuiskiessa
katse vie kauas rantaan
Aamun valjetessa
tuulen nukkuessa
valo kirkuu kirkkaudessa

Sade maahan saattaa
aamuun
luo auringon

Aamuun astellessa
hiljaa herätessä
päivä asuu auringossa
Hiekan hyväilyssä
suolan suudelmissa
meri lepää linnun lailla
Veden viileydessä
taivaan tyvenessä
päivistä siivet painaa
Aamun auringossa
lämmön läikkyessä
loimuksi luomet maalaa

Tuomen tuoksuessa
illan viiletessä
huntuna häiden aikaan
Sateen saapuessa
pilviin peitellessä
paljaana kauneus kasvaa
Kevään kuiskiessa
hiljaa hyväillessä
nurmella nauru nukkuu
Sateen saapuessa
päiviin peitellessä
paljaana kaikki kasvaa

Sade maahan saattaa
aamuun
luo auringon