Nimenä laulun olet enää mielessä.
Sumujen siltaa kuljen muisto sylissä.
Se nimi minut tänne yön selkään toi.
Ei ehkä muita tällä tiellä nähdä voi.

Tuulet kylmät. Eilistäkin kylmemmät
tyyntyvät jos vielä joskus väsyvät.
Ei niitä vastaan suojaa anna milloinkaan
nämä päivät joita elän uudestaan.

Kesän päätti katkeruuden kyyneleet.
Varjojen maahan eivät linnut lentäneet.
Kaamos saapuu. Niin kerrottiin.
Pois haihtuu katkeruuskin. Uskon niin.

KERTSI:
Ei mikään ikuista kai olekaan.
Edes tää katkeruuden joutomaa.
Kiittää voi yhä uudestaan,
ja elämää sittenkin odottaa.