Taivaat tullessaan toi uusi aamunkoi.
Takaa tuulen, kaukaisten äänien.
Unen varjo vieraan haavekuvan loi.
Katson loppuun valssin syksyn lehtien.

Kääntöpiirilleen ja sieltä takaisin
kauriit unen maassa usvan halki vien.
Kodissani sanan vieraan kuulla sain.
Sen ymmärsin myöhemmin.

Silmäsi yhä kaukaisuuteen tuijottaa.
Katseemme eivät kohtaa milloinkaan.
Kukka kuollut vielä kerran nimen saa.
Se ajan syliin haudataan.

KERTSI:Nimetön aika, tuntematon maa.
Sanaton laulu enää hetken soida saa.
Ei lennä kultasiivin ehkä milloinkaan,
runot kauniit, joita yö jo koristaa.