Lapsena muistan tutkineeni tämän kotiseudun
metsät, rauniot talojen.
Maailma unohtanut paikat kadonneiden kotien.
Uudet tehty uusille lapsilleen.

Paikoilla kotien toivo kadotettu elää
muisto kaunis seuranaan.
Sen sieltä löytää voi mutta mukaansa ei saa.
On aika tullut unohtaa.

Vielä seisoo kivijalka yksin hiljaisuudessaan
siellä missä aika pysähtynyt on.
Tuuli kivijalan viereen kantaa muiston lepäämään.
Unelmien viereen uneen ikuiseen.

KERTSI:
Sammuneet toiveet muistuttaa kaukaista tuulen suhinaa,
joka kivijalan taa kuljettaa lisää muistojaan.
Voi niitä käydä katsomaan, mutta ei koskaan palaakaan
niistä tähän maailmaan kertomaan.