Kauniimpaan maailmaan luulin syntyneeni.
Se siltä näytti kun en tiennyt eksyneeni.
Kaipaan unta vaan. Se hetken rauhan tuoda saa.
Ikuisuuden taa saa kuljettaa.

Tätä polkuakin pääsee uusin maisemiin.
On valittava tyveneen vai helvettiin.
Milloinkaan eivät totta olleetkaan sanat,
vaikka lupauksiin ne käärittiin.

Unohdan, anteeksi annan uudestaan.
Kuinka tähän päädytään, en tiedä itsekään.
Reunalle kevään unelmoimaan jään.
Hymy huulillani viivähtää.

Kertsi:
Haaveiden ulappaa valvoo kaksi majakkaa.
Voi toisen sammuttaa, toinen aina loistaa saa.
Kauniimpaa kuin elämää niin kovin särkyvää
ei voi löytää yksinään.