Kai olit unelmaa, tai unta pettävää.
Sait silti tuntemaan kylmää ikävää.
On muisto vain että silloin rakastin,
mutta olihan kerran totta muistokin.

Tänään en ketään silmiin katsonut.
Kai pakenen. Kauas olen kulkenut.
Huomista arastellen odotan.
Pois katoan kun sen näen saapuvan.

En sittenkään enää pakoon lähtenyt.
Nyt viimeistään tiedän että jätetyt
unelmani vielä jossain odottaa.
Keräävät vain hetken voimiaan.

KERTSI:
On jossain maa, jonne sinut kadotin.
Sinne jäit, sieltä kerran pakenin.
Muistat kai kuinka silloin suudeltiin,
haaveiltiin, luotettiin.
Uudestaan en sinne löytää saa,
milloinkaan en sua koskettaa.
Se kaunis maa olikin vain unelmaa.
Harhaa, jota ei voi tavoittaa.