Hän juhla-asussaan käy poikki kirkkomaan.
Varjosta veljensä ei noussut milloinkaan.
Portailla vielä taakseen tähystää.
Ei kukaan huomannut tänäänkään.

Hiljainen sali nyt kun isä poissa on.
Veljensä viereen istuu tytär koditon.
Viimeistä kertaa huoneessa isänsä
nauttivat ehtoollista lapset yhdessä.

Yhä vaeltaa mustassa mekossaan
tulematta nähdyksi milloinkaan.
Askelistaan ei kuulu ääntäkään.
Kaikki tämä pois pian pyyhitään.

KERTSI: Poika esikoinen valtakunnan saa.
Tytär katkeruuttaan kantaa ainiaan.
Laaksot, vuoret sekä meret antaa voi
pojallensa isä, joka maailman loi.