Kuu yön mustan verhon takaa kiipeää.
Ei anna anteeksi, ei voi unohtaa.
Miksi ajan siivet minut ohittaa?
Ne kerran tarjosivat kylmää lohtuaan.

Ajan saattelema sade tuloillaan.
Pitää otteessaan, tulvaan hukuttaa.
Liekaan loputtomaan minut kuristaa.
Luodolle ikuisuuden ääreen tuudittaa.

Jostain alkaa ihminen. Halki haavekuvien
syviin vesiin unien päättyy alkuun kaivaten.
Rinnallasi historiaa pienen palan kirjoitin.
Se jääköön muistoihin.

KERTSI: Nyt kuihtuu maa.
Se jäljettömiin meidät unohtaa.
Tomu peittää ikuisuuden untuvaan.
Tekee kunniaa ja kumartaa
uusi aika joka meitä odottaa.