Kuin Kaurismäen kulkuri, savukkeen sytyttää.
Ympärilleen pälyilee iltaan hämärään.
Mihin lie on matkallaan pitkässä takissaan.
Vastaantulijoita ei kohtaa katseellaan.

Hän eli aikanaan suurta unelmaa.
Ei selkään tuulen saa mainetta, mammonaa.
Himmennyttä varjoaan ei saata unohtaa.
Iäisyyttä tavoittaa soittamalla kitaraa.

Vapaa kulkemaan vankilassaan yhä vaan.
Kahlitsee menneisyys, tien laidan hämäryys.
Syntyessään kuolemaan ei syytä Jumalaa.
Kaikki hyvä aikanaan kai palkintonsa saa.

KERTSI: Kotiinsa illan hämärään istumaan jää yksinään.
Valot kaikki sammuttaa, kitaransa laulaa saa.
Laulun tätä elämää kauniimman kirjoittaa.
Se yöhön yksin soimaan jää.