Sami Mandela: Sami Mandela - En Mä Oo Katkera


ysärin lapsen katson lapsuuden kuvia
oli sisarukset vanhemmat ja klisee perhe kuvina
tarhasta kouluun teinivuosist koukkuun
näin aikuisena meinneisyyttä miettiäkki joutuu
seittemän vanhana vanhempien ero
pienipoika peloissaan vailla ymmärrystä sekos
hankki ystävyyttä ja turvaa väärin tavoin
vaikken sitä näyttäny ja tienny mä voin pahoin
en saanu apua vaik koulu meni vituilleen
ei vihkos ollu läksyjä vaan piirroksia sivuille
olin koulukiusattu ja ihan vitun vihattu
isä laiminlöi oli koko lapsuus pilattu
faija imi brenkkuu koin olevani yksin
pelkäsin kaikkee tän koen ongelmiini syyksi
mutsi soitti faijan perään sanoin se ei herää
sammuneena tuolis nukkuu antaa faijan lepää

en mä oo katkera ja hyväksyn mun elämäni
enää pysy paikallani, maassa makaa selälläni
mun piti tehdä mitä halusinki kokee
nyt tiedän paljon asioita mille olin sokee
en mä oo kaktkera ja hyväksyn mun elämäni
enää pysy paikallani, maassa makaa selälläni
otin neuvost vaarin vaik se makso ihmis elämän
nyt oon vahvempi ku koskaan eikä tarvi pelätä

alko teinivuodet kasvo kovat huolet
mutsi itki kotonaan ja mietti koska kuolen
poika vitun sekasi, kytät haki kotoota
tuomiot ja sakot käsikädes tuli jonossa
kiirellisest huostaan laitos rumba alkoi
ja poika 12 vuotta aina muuttuakki vannoi
mut vituiks meni ja aina palas vanhaan
koko elämäni monta vuotta täyttä paskaa
9 elämää, mulla oli enemmän
ja kaikki mitä sainki heitin suoriltaan jo menemää
en uskonu mitä mulle aina puhuttiin
en apuu hyväksyny ja se jankutus mua suututti
mun piti nähä ne varjoisatki puolet
vaikka tiesin vaaran tähän joku päivä kuolen
mä kävin alhaal katsoin kuolemaani silmiin
kävin omas pohjassani kunnes mulle riitti