Joskus hetki hiljainen voi olla vääränvärinen, kuin painajainen, uni mustavalkoinen.
Taas toisinaan se vaiteliaisuuttaan turhaan häpeää sillä myrskyähän tyyni edeltää.
Ei edes yhtä suudelmaa voi jäädä odottelemaan jos eteen sen ei nosta edes sormeaan.
Minä liikaa odotin ja menetin sen sekunnin, joka olisi kaiken voinut aloittaa.

Kesäilta lähenee kun kajo valon vähenee
yö tultuaan soittaa peltirumpuaan.
Sonaattia kiihkeää se aamuun yrittää herättää unestaan.

Kuinka löydän sävelen, ideamme yhteisen, jos vain hiljaa hämärässä kävelen.
Ei kukaan tule etsimään jos yksin varjoon häviää ei pimeästä löydy sydänystävää.
Mitä kaikkea mä saan jos suosta pystyn nousemaan ja typeryydelleni välillä nauramaan.
Pojan polvi pehmoinen voi olla uudenveroinen jos sillä eteenpäin vain pystyy astumaan.

Kesäilta lähenee kun kajo valon vähenee...


san. Petri Halttunen