tää elämä ei anna meille mitää armoa
mun on pakko iskee kovempaa ku rocky balboa
vielki hengis arvet kuulet tekstist
vaik edelleen oon sitämielt et elämä on testii
kunnost riippuen mä en aio lepää
juoksen neljätonnii coopperis jos skoudet on mun peräs
teitä riittää mut asfalttiiki paikataan
mikää ei oo pysyvää ja menetettyy kaivataan
aina vaan huomaat pysyväs paikallaan
eläminen elämäs on itsessään jo taitavaa
en aio enää aikaa tuhlaa
oon messis ja mä nautin ja hei elämä täält tullaan
eikä edes kahtaneljää plakkaris
niinku sotaveteraani kannan suuren taakkani
nähny päivii enemmänku mitä eläny
ja aamuiki on enemmänku mitä niihin heränny

nostan katseeni unohdan arpeni
sisäsen lapseni jemmaan selän taakseni
mä pyydän anteeksi vaikken ikin tarpeeksi
ruostun niinku rauta mutta säilytän mun haaveeni

me ei synnytty turhaan vaik kohtalo ois julmaa
jos jotain sä oot tehny sen jonki voi myös muuttaa
en oo roolimalli enkä idoli
vaan enemmänki perseesee ammuttu biisoni
se mustalammas ja joka äidin painajainen
ihmisjoukossa se ihmisistä aina vaikein
tarpeen tullen ehkä liiankin tyhmä
mut tälläseksi kasvoin enkä kadu sitä yhtää
en hae propsei tai kovan sällin mainetta
ei must siihen ole eikä vuoden isän ainesta
mut vitut siit oon kutakuinkin onnellinen
ei mua tarvi nipistää et tuntisin olon todelliseks
me ollaan ihmisii samal pallol eletään
mut siitä mä oon huolissani mihin maailma meneekään
mut miten elät, se on vaan oleellist
kaikki mitä näät on täs elämässä todellist