viistosti elämäni etenee viiltojeni vaivaamana
vaivaisin käsin nyt sidon niistä kipeimmän
olisin valmis luopumaan taakastani
vaikka se sairaalloisen rakas onkin
toiveitteni ja unieni summa
kauan kätketty kipeä salaisuus
muistan kuinka etsin ikkunoitten takana sinua vuodet silloin
muistan kaiken,
muistan liikaa,
muistan tienneeni mikä pudotus siitä seuraa ja
muistan sinut parempana kuin kukaan voi koskaan olla
ja siksi
olisin valmis luopumaan taakastani
vaikka se sairaalloisen rakas onkin
huudan kerta toisensa jälkeen sanojani
jotta arpeutuisit vihdoin mielessäni
riittää jo!
riittää jo!
..tuskin edes kuulet tätä
tämä olkoon lauluni menneille päiville
miten voisin pyytää keväthankia
pitämään sinut tänä vuonna omanaan?
jää hyvästi
tuskin olisimme silloin onnistuneetkaan
kaksi eksynyttä lasta vähin eväin
liian suurin toivein
nyt on tullut aika!
vielä paljon sanottavaa, niin paljon sanottavaa!
..minuutti vielä ja päästän irti
ei näin aikaisin! tahdon ne ajat takaisin!
tuskin olisimme silloin onnistuneetkaan
mutta suren, etten voi tietää milloinkaan
vaiettu ystäväni