Tyttö istuu yksin päiväkirjaan kirjoittaa
miten poikaa tuota ei voi, ei voi unohtaa,
joka päätti lähteä, omaa tietään kulkemaan
jättää tytön aivan yksin parantamaan haavojaan
katsoo iltaisin Hän taas yötaivaan pimeään
laskee tähdenlentoja, tuntee ikävää
kyynel silmin huutaa yöhön Hänen nimeään
toivoo tähdenlennon vievän luokseen kaipuun viestiään
Oli rakkautensa kuin, tarun atlantis
ensin se pinnalla oli ,sitten vajos aaltoihin
niin kuin aina, aikakin raudan ruostuttaa
käy myös rakkaudelle jos ,ei osaa rakastaa
aina aamuin illoin toivoo että Hän tullut ois
viimein jättää voisi surun kaipauksen pois
muttei taaskaan rakkaintaa n Hän vierenlänsä nää
tähdenlento tytön toiveen taaskin lienee pettävä
Nyt tyttö jälleen päiväkirjaan kirjoittaa
täytyy vihdoin poika tuo varmaan unohtaa
jossain olla täytyy rakkaus joka odottaa
joka kaikkensa Hänellekin on valmis antamaan
Oli rakkautensa kuin, tarun atlantis
ensin pinnalla oli sitten vajos aaltoihin
niin kuin aina aikakin raudan ruostuttaa
käy myös rakkaudelle jos ei osaa rakastaa
Tyttö sulkee päiväkirjan , siihen luottaen
että onnen Hälle toisi päivä huominen
näkee tähdenlennon vielä, kerran toivoen
että löytää voisi vihdoin Hän, myös aidon rakkauden.
Oli rakkautensa kuin, tarun atlantis
ensin pinnalla oli sitten vajos aaltoihin
niin kuin aina aikakin raudan ruostuttaa
käy myös rakkaudelle jos ei osaa rakastaa
San: Petri Aho
Sov, Soitannat: Kai Sundström