SOITTO

Saatan Sampoa takoa
kirjokantta kirjaella
päällä taivosen yheksän
pilvi puolen kymmenettä
kahesta karitsan luusta
kolmesta jyvästä ohran
pihlajasta pyhän lehdon
tulikokon sulkasesta

Sainkin sammon valmihiksi
kirjokannen kirjailluksi
iloksi elämän
kauneudeksi kaiken kansan
sen alla suuri soitto
kirkkautena kaikuoi
eläväinen jokainen
tarinaansa taituoi



Maat ja mannut mittaeltu
rauta-auroin kuivateltu
pellot piukkaan paketoitu
honkaharjut harsioitu
koskenkuohut kiristelty
valjaisiin kivioriin
rautarotkot romuteltu
nakuteltu nikkelöiset

Mistä vielä takoisin
kasvattaisin kultavuorta
jotta pirtin simapuljut
porisisi edelleen
laajennan pihaan Pohjolan
Ainolaan auvoisaan
missä aurinko ei laske ikunaan

Palkkalaiset painamahan
Laitan lapsetkin lietsomaan
kaikki kynnelle kykenevät
rammatkin ja sokeat
päivää pidempää pitkää
kuoppaa syvää, syvempää
Lemmon tulipyrstön päätä
kohti kättä ojentaa

Miekka tungeksii tulesta
toinen toisensa perästä
jokainen uusi aina
edellistä kirkkaampana
tarinansa teräksestä
ei itsestään ihmisestä
muistot jotka ovat unta
päällystetään hurmehella

Iltaisin, ennen kuin lapsonen saa nukahtaa
joutuu kuuntele itkevän purren tarinaa

Tulen saattamaan sinut matkaan
vielä ihmisenä, muistot elävänä
en purtta tönäistä voi ainoastaan
rannalla vilkuttaa, mitään sanomatta

Tulen saattamaan sinut matkaan
tuulilla tulevaisen, laineilla historian
jotta et seilaisi lastuna vaan
kirveen viiltämänä totisen veistäjän